Pettymyksestä seuraavaan

Maastohiihdon MM-kisat ovat suomalaisittain alkaneet huonosti. Sinivalkoista penkkiurheilijaa koetellaan. Iloinen kisahuuma ja jännitys ovat vaihtuneet ahdistuneeseen kynsien pureskeluun ja kyyneleiden pidättelyyn. Edes pullaa ei tee mieli.

Yhdistetyn päävalmentaja varoitteli heti kisojen alla, että hyppy on täysin kateissa. Minne se hävisi, kun hetki sitten vielä voitettiin maailmancupin kisoja? Mäkihypystä on turha puhuakaan. Siellä kynnetään ja syvällä. Entäs sitten hiihto? Kristalla on joku vialla. Toki koko kauden ajan on ollut hiukan takkuista. Silti nykyinen nihkeä meininki lupailee köyhää mitalisatoa.  Ristomatti kompastui ja Iivokin reväytti takareiden. Ainoa mitä puuttuu on, että Kerttu Niskasen flunssa tarttuu koko joukkueeseen.

Tämä ei edes ole koko viikonlopun pettymyssaldo. Susijengi hävisi juuri Venäjälle ratkaisevan MM-kisakarsinnan ottelun. Rehellisesti sanottuna vastustaja tuntui etukäteen niin ylivoimaiselta, etteivät odotukset olleet ennen ottelua kovin korkealla. Itse matsin aikana peli näytti hyvältä ja uskalsin jo hetken toivoa parasta. Mutta ei. Toki tähänkin täytyy olla tyytyväinen. Suomi ei ole koskaan aiemmin pelaamalla päässyt koripallon maailmanmestaruuskilpailuihin, joten jo näin täpärälle menneet karsinnat olivat upea saavutus. Perjantain voitto Ranskasta oli uskomaton, varsinkin kun tiedetään, että Suomi pelaa ilman kaikista kirkkainta tähteään (Lauri, puhun sinulle). Tappio on kuitenkin tosiasia ja pelit päättyivät tähän.

Olisiko ensi viikko parempi? Pessimismi hiipii mieleen. Mistään ei tule mitään. Ei tule yhtään mitalia. Norja ja Ruotsi voittavat kaiken. Joku jää vielä kiinni dopingista. Ei. Nyt pysäytän tämän kelan ja elän tässä hetkessä. Kisoja on vielä viikko jäljellä. Iivon päämatka, 15km perinteisellä, on luvassa keskiviikkona. Jos sieltä ei tule mitalia, niin sitten… Elämä jatkuu ennallaan. Mutta kyllä se silti ärsyttäisi.