Eksyksissä osa 1: mitä seuraavaksi tapahtuu

Arvokisojen jälkeisen tyhjän olon ja henkisen krapulan läpikäyminen vie aikaa. Jos ihminen ei ole halukas oikeasti miettimään elämälleen uutta sisältöä, hänen kannattaa käyttää ajatusten harhautus-taktiikkaa. Toisin sanoen, nyt on hyvä aika pohtia mitä kaikkea uutta penkkiurheiluun liittyvää on odotettavissa tulevaisuudessa.

Aluksi kaikki vaihtoehdot tuntuvat laimeilta. Sen huomasi jo viikonloppuna, kun Yle lähetti suorana susijengin mm-karsintapelejä. Huuma oli todellinen viime syksynä, mutta nyt näin olympialaisten rinnalla karsintapelit tuntuvat laihalta lohdulta. Vähän samalta, kun itkevän lapsen huomiota yritetään kiinnittää johonkin muuhun. ”Katso mitä täällä on. Et olekaan nähnyt tällaista kynää ennen.” Huomaan, etten jaksa kiinnostua, vaikka vasta noin puoli vuotta sitten ajattelin, ettei koripalloa parempaa lajia ole olemassa.

Viikonloppuna olisi tullut myös valioliigaa, mutta sekin tuntui jotenkin laimealta. Ei ole samaa hurmoshenkeä ja patriotismia havaittavissa. Sisäinen ääni ajattelee ivallisesti, kuinka nuokin pelaajat pelaavat vain rahasta. Toista se on olympialaisissa. Siellä on kyse kunniasta ja isänmaasta!

vain antaa ajan kulua ja Iivon loppurutistuksen unohtua. Ensi viikonloppunahan on Salpausselän kisat. Hmm. Jotenkin tuntuu laimeilta nekin. Yritän miettiä, miten näistä on päästy aiemmin yli. Ilmeisesti on aina löytynyt myös muuta elämää mihin kiinnittyä, joten yritän tehdä sen saman myös nyt. Toisaalta, ensi viikollahan jatkuu myös Mestarien liigan neljännesvälierät. Ehkäpä elämä jatkuu sittenkin.