Kovat piipussa

Oma kotoisa Veikkausliigamme käynnistyy tulevan viikon keskiviikkona. Kiinnostaako se ketään. Huuhkajien Kansojen liigan ja EM-karsintojen positiivisen vireen toivoisi puhaltavan virtaa myös omaan kansalliseen liigaamme. Katsomot tuntuvat ammottavan tyhjyyttään paikalliskamppailuja lukuun ottamatta ja parina viime vuotena voittaja on ollut selvillä liian aikaisin. Tuntuu, että enemmän kuin Veikkausliigan voitosta, joukkueet kamppailevat pääsystä eurokentille ison rahan piiriin.

Veikkausliigassa on nyt ryhdytty tositoimiin yleisökadon ja ilman panosta pelattavien otteluiden ehkäisemiseksi. Apaattinen ilmapiiri yritetään korjata sarjauudistuksella. Ensi alkuun uudistukseen tutustuttaessa mieleen herää kaksi kysymystä. Miksi Suomessa pitää tehdä jokin monimutkainen muutos, kun lähes tulkoon kaikkialla muualla Euroopassa pärjätään hyvin perinteisellä runkosarjamallilla. Valioliigassa ei kukaan huutele uusien pelikaavioiden perään. Uusi systeemi herättää alkuun myös hämmennystä ja sekavia tuntemuksia. Mistä tässä siis on kyse?

Yksinkertaisuudessaan pelataan näin: Kaksinkertaisen runkosarjan jälkeen joukkueet jaetaan mestaruus- ja haastajasarjaan. Mestaruussarjassa runkosarjan kuusi parasta joukkuetta kohtaavat toisensa kerran. Sarjan voittaja voittaa paitsi koko Veikkausliigan, niin myös paikan Mestarien liigan karsintaan. Hopealle sijoittunut saa taas automaattisesti paikan Eurooppa-liigan karsintaan.

Yksinkertaisena pelattavassa haastajasarjassa pelaavat Veikkausliigan joukkueet sijoilta 7. – 12. Haastajasarjassa kamppaillaan paitsi Veikkausliigassa säilymisestä, niin myös haastajasarjan voitosta ja mahdollisuudesta päästä kisaamaan paikasta kansainvälisille kentille. Veikkausliigan lopputurnaus, jossa ovat mukana joukkueet sijoilta 4. – 7, pelataan yksinkertaisina pudotuspeleinä. Voittaja selvittää tiensä kaksiosaiseen finaaliin, jossa vastaan asettuu Veikkausliigan pronssijoukkue. Panoksena on paikka Eurooppa-liigan karsinnassa.

Jo uudistukseen perehtyminen hikoiluttaa. Miten tämä nyt menikään. Ja mikä tämä lopputurnaus olikaan, jos liigan voittaja on jo selvillä. Sarjauudistus on massiivinen ja monimutkainen muutos pelikaavioon, joten uskon, että myös Veikkausliigan hallinnossa ja seuroissa odotukset ovat suuret. Ei kai näin isoja muutoksia tehtäisi ilman, että niillä toivottaisiin olevan jotakin kauaskantoisia hyviä seuraamuksia.

Aika näyttää miten käy. Pelikaavio takaa kuitenkin jo tässä kohtaa sen, että jännitys säilyy ainakin jollain tasolla sarjan jokaisessa vaiheessa. Pelitasonkin pitäisi parantua hiukan löysemmän ottelutahdin ja sitä kautta lisääntyneen palautumisajan ansiosta. En uskalla ennustaa tässä kohtaa, miten käy yleisömäärien ja median kiinnostuksen kanssa. Sen kuitenkin sanon, että toivon vilpittömästi suomalaiselle sarjajalkapalloilulle hyvää. Tuntuu ainakin siltä, että kaikki keinot on otettu käyttöön.