Hyvästit jumalan kädelle

Muutos on väistämätöntä myös jalkapallossa. Ensi kesän jalkapallon mm-kisoissa on mukana videotarkistus. Helsingin Sanomien mukaan videoita voi katsella vain, kun kyse on maalin hyväksymisestä, rangaistuspotkun tuomitsemisesta, punaisesta kortista päättämisestä tai väärälle pelaajalle tuomitun rangaistuksen perumisesta.

Kukaan ei ole kysynyt minulta mielipidettä ja tätä toki suuresti ihmettelen. Nyt aion kertoa omia ajatuksiani muutokseen liittyen. Keskustelu velloo usein voimakkaasti puolesta ja vastaan. Monet kokevat, että peli menettää jotakin olennaista. Toiset taas ajattelevat videotarkistuksen vihdoin lopettavan otteluiden jälkeiset puheet oikeusmurhista ja paitsiomaaleista.

Tätä muutosta kokeiltiin jo viime kesän Confederation cupissa. Mielestäni jatkuva tilanteiden tarkistus oli puuduttavaa. Koko ajan oltiin videolla ja pelaajat myös vaativat videon katselua joka välissä. Jotenkin tylsää. Toisaalta, tähän on sopeuduttu jääkiekossa vallan mainiosti, joten miksei sitten fudiksessakin. Toki on hyvä muistella myös joitakin historiallisia hetkiä, jotka nyt kyseisen muutoksen myötä painuvat lopullisesti unholaan.

• Otsikossakin mainittu Maradonan jumalan käsi. Jotenkin sitä pohtii, että kuinka röyhkeä pelaajan täytyy olla, kun alkaa kutsumaan omaa selvää käsivirhettään jumalan kädeksi. Onneksi ei ollut Suomea vastaan eikä jossain ratkaisuottelussa, koska tämä kansa ei siitä olisi koskaan toipunut (5-6). En kyllä tiedä ovatko brititkään ihan täysin yli siitä, mutta nyt nämä tällaiset hullutukset ovat loppu.
• Ronaldon paitsiomaalit. Paitsiomaaleja on toki tehty maailman sivu, mutta tuoreimmassa muistissa on varmaan ne Roniksen viime kevään mestareiden liigan maalit Bayernia vastaan. Kotikatsomoissa nähtiin hidastuksia väsymiseen asti, joissa tilanteet vaikuttivat selkeiltä. Ehkä ärsyttävintä oli monille se, kuka ne paitsiomaalit teki. Itsevarma geelitukka, joka ei pyytele anteeksi pelien jälkeen.
• Brasilian Rivaldon dramaattinen sukellus vuoden 2002 mm-kisoissa. Näitä sukelluksia on paljon ja niitä tapahtuu joka pelissä pienemmässä mittakaavassa. Rivaldon teko tuntui telkkarista katsottuna pahalta, koska olin pitänyt häntä niin puhtoisena ja rehtinä pelaajana (minulla on henkilökohtainen suhde kaikkiin pelaajiin, siitä lisää joskus myöhemmin). Miksi pelaajat yleensäkin filmaavat? Siitä saa etuja, mutta vaikuttaa kyllä katsomoon aika hiukan urpolta. Aikuiset miehet kaatuvat niin helposti. On se ihmeellistä.
• Islanti-Suomi. Tapahtuu sitä kuule Suomenkin jalkapallossa. Voi huuhkajat! Kyseenalainen pallon riisto Hradeckýlta ja epätietoisuus kävikö pallo edes maalissa. Koko pelin loppu yhtä sekamelskaa. Minulla oli toki television äänet jo pois tässä vaiheessa, mutta se täytyy sanoa, etten usko silti tuomarivirheen ratkaisseen ottelua. Sitä toivon kuitenkin tulevaisuudelta, että nämä pallot sekä livenä että videolla pomppivat Suomen hyväksi seuraavissa karsinnoissa.

Spekulaatio ja jälkipeli kuuluvat jalkapalloon ja oikeastaan kaikkeen urheiluun. Paitsiot ja rangaistuspotkuihin johtavat tilanteet näyttävät jälkikäteen hidastettunakin usein epäselviltä, joten ratkaisut tulevat silti aiheuttamaan eripuraa. Voitte siis tuoda meille videotarkistuksen, mutta purnaamisen oikeutta ette meiltä vie.