Mind over matter

Kesälomani on tältä vuodelta vietetty. Viimeiset päivät sain nauttia maaseudun rauhasta isäni kotipaikkakunnalla. Kyseessä on vanha maalaistalo, jossa olen viettänyt kaikki lapsuuden kesäni. Sen henkeen kuuluu perinteisten asioiden tekeminen ja seuraaminen. Tällaisia ovat esimerkiksi kortin peluu, nurmikon leikkaaminen, makkaran grillaus ja syönti sekä urheilun seuraaminen televisiosta.

Urheiluohjelmien valikoima oli suppea, mutta kyllä sieltä onneksi jotain löytyi. Oli Lasse Virén dokumenttia ja Urheilu-Suomi-sarjan keihäänheittojakso. Kummatkin liittyvät oikeastaan samaan asiaan: urheiluperinteisiin, suomalaisuuteen ja siihen, kun henkinen kantti ylittää fyysiset rajat. Tahdonvoima, joka vie vaikka läpi harmaan kiven. Kipinä, joka löytyy sillä viimeisellä ratkaisevalla hetkellä. Tätä näkee paljon elokuvissa ja televisiosarjoissa. Joskus harvoin myös oikeassa elämässä. Tämä on se hetki, jonka aina kuvittelen mielessäni, kun omalla jolkottelulenkillä ajattelen juoksevani olympiafinaalin viimeisiä metrejä. Se ylimääräinen puristus, kun kaikki on jo annettu. Se jokin, jonka haaveilee löytyvän suomalaiselta urheilijalta ratkaisevalla hetkellä. Jyvät erottuvat akanoista.

Erityisen ikävä tätä tunnetta tuli, kun katsoin aiemmin mainittuja dokumenttia ja sarjaa. Varsinkin pidemmät juoksumatkat ja suomalaisille niin rakas keihäänheitto ovat kokeneet inflaation viime vuosina. Yleisurheilussa tuntuu siltä, että kärki on karannut jonnekin ulottumattomiin. Syitä siihen on toki monia (DOPING!), mutta kyllä joku osanen varmaan on myös korvien välissä.

Yleisurheilun MM-kisoihin on kaksi kuukautta aikaa. Ne järjestetään Qatarin Dohassa syyskuun ja lokakuun vaihteessa. Jos jotain voi toivoa, niin omia ennätyksiä ja sitä, että kaikki mahdollinen annettava jäisi kentälle suorituksen jälkeen. Ettei tarvitse jossitella tai selittää myöhemmin. Tätä toivon paitsi hartaana penkkiurheilijana, niin myös urheilijoiden itsensä vuoksi. Suokaa meille ja itsellenne unohtumattomia elämyksiä! Antakaa meille hetkiä, joita muistella myöhemmin kiikkustuolissa.

hyvinvointi ajattelin-tanaan mieli