Summa summarum

Valioliigassa on kaksi kierrosta takana. Tässä tilannekatsaus omaan FPL-suoritukseeni.

• Pysyn edelleen mukana. En kärkikahinoissa, mutta en ihan hännilläkään.
• Olen yrittänyt perehtyä erityisjuttuihin, kuten Bench boostiin ja Wild cardiin. Ne odottavat vielä tilaisuuttaan.
• Seuraavien viikkojen tiimiä kootessa olen yrittänyt jopa strategioida. Mikä on paras muodostelma? Ovat puolustajat hyödyttömiä? Kuinka kauan jonkun potentiaaliin kannattaa luottaa? Kuinka paljon harmittaa, jos joku myyty pelaaja tekee seuraavalla kierroksella paljon pisteitä?
• Tunteiden sekamelska yllättää. On ne tosielämän joukkueet joita oikeasti kannattaa. Sitten on FPL-joukkueen pelaajat, jossa on myös jotain ei niin kannatettavien joukkueiden pelaajia. Olet tyytyväinen kun pisteitä ropisee, mutta samaan aikaan ärsyttää, että inhokkijoukkue menestyy.
• Joskus aiemmin päivittelin kuinka en nykyään jaksa valvoa iltaotteluiden loppuun asti. Nooh. Maanantai-illan peli Wolverhamptonin ja Manun välillä osoitti, että tämä on muuttunut. Menin kyllä nukkumaan ensimmäisen puoliajan jälkeen, mutta katselin naama sinisenä puhelimen näyttöä, kun peli päättyi ja pisteet varmistuivat. Olen virallisesti koukussa. Tätä kai aluperin halusinkin.