Äärirajoille

Yleisurheilun MM-kisat alkoivat Qatarin Dohassa perjantaina. Kisoja ja kisojen ympärillä vellovaa keskustelua seuratessa ei voi olla ihmettelemästä maailman menoa. Yleisurheilukilpailut on myönnetty maahan, joka polkee ihmisoikeuksia ja jossa ei oikeastaan voi ilmaston puolesta edes urheilla ulkona tähän aikaan vuodesta. Ratkaisuna tähän on yöaikaan pidettävät maratoonit ja kävelyt sekä koko stadionin kentän ja radan kattava ilmastointi. Ilmastonmuutosta ihan käytännön tasolla.

Myös jalkapallon MM-kisat pelataan Qatarissa 3 vuoden kuluttua. Siirtotyöläisiä on kuollut stadionien rakennustöissä ties kuinka monta sataa. Oletko kuullut Qatarin maajoukkuejalkapallosta? En minäkään. Ja niin, kisat pelataan marras-joulukuussa, koska kesällä on liian kuuma.

Joku tässä nyt mättää. Tuntuu että IAAF ja FIFA pelaavat ihan omilla säännöillään. Fair play on ihan ok juttu kentällä, mutta sen ulkopuolella ei tarvitse välittää moraalista tai edes loogisesta ajattelusta. Se kuka tarjoaa eniten, voittaa.

En katsonut eilistä kävelyn 50km kisaa livenä. Ennakkoon mietin ihan oikeasti, että voisiko joku kuolla kisan aikana. Näin ei onneksi käynyt, mutta olosuhteet antoivat sille kyllä kaikki mahdollisuudet. Kotikatsomossa kylmää, kun näkee autioilla kaduilla pientä ympyrää kiertävät hikiset ja tuskaiset kilpailijat. Vaikka urheilijoiltakin voisi toivoa  kannanottoja, ymmärrän hyvin että siellä kilpaillaan missä kilpailut ovat. Heillä on eniten menetettävää, sillä MM-kisat ovat vuoden tärkein tapahtuma. Siinä voi olla kiinni oma elanto ja kunnia. En toisaalta tiedä vaikuttaisiko katsojienkaan boikotti kisoihin sen enempää, sillä nytkin stadion tuntuu ammottavan tyhjyyttään. Nämä kisat ovat huonoa mainosta yleisurheilulle, mutta todistavat kiistatta sen, että urheilun maailmaa hallitsee korruptio ja moraalinen rappio. Hävettävää hommaa. Olen puhunut.