Party is over

Katsoin eilen Valioliigan jumbosijoilla olevien joukkueiden kohtaamista. Teemu Pukin Norwich City vastaan Watford. Olin edellisenä päivänä tehnyt raskaan päätöksen ja myynyt Pukin omasta FPL-joukkueestani. Tuntui pahalta. Ikään kuin olisin ollut petturi. En jaksanut enää uskoa.

Koko ottelun ajan toivoin silti. Pukin tekemät pisteet, jotka itse olisin menettänyt, olisivat silti tuntuneet hyvältä. Ensimmäisellä puoliajalla oli yritystä ja Teemu pääsi palloon useamman kerran vaarallisesti. Sitten homma tyrehtyi. Pukin turhautumisen pystyi aistimaan kotikatsomoon saakka. Haastava vastustaja sai kuin saikin palloja eikä Teemu pystynyt sivurajalla temppuillessaan pitämään pelivälinettä kentällä. Tämä kyseinen ottelu päättyi Norwichin 2-0-tappioon. Kanarialinnut ovat tällä hetkellä Valioliigan viimeisellä sijalla. Sarja on edelleen alle puolivälin, mutta Norwichin kannalta näyttää synkältä. Voi olla, että ensikaudella ollaan taas Championshipissä.

Pukin tyrehtyneet maalihanat aiheuttavat lisähuolta suomalaisessa jalkapalloihmisessä. Toisaalta, olivat ne kai tyrehtyneet jo edellisen maajoukkuetauon aikana. Silti Huuhkajissa tuli tulosta. Maajoukkueessa Pukille saattaa myös olla enemmän tarjoilua kuin Valioliigassa tällä hetkellä. Se pitää myös muistaa, ettei mikään joukkue voita tai häviä yhden ihmisen vuoksi. Jos niin käy, niin sitten joukkue on heikko. Kanarialinnuista en uskalla sanoa. Huuhkajien osalta tiedän, ettei se ole yhdestä miehestä kiinni. Joukkue on enemmän kuin osiensa summa.