Omat suosikit: ketä minä kannatan
Omia suosikkijoukkueita ja urheilijoita on paljon. Varmaan yhtä paljon on myös inhokkeja. Teen niistä joskus myöhemmin erikseen postauksen, koska nyt haluan keskittyä positiiviseen. Onhan huhtikuu ja kevät tulee kohinalla. Jotkut suosikit ovat aivan ehdottomia. Toiset taas sellaisia, jotka saattavat kausien vaihtuessa muuttua. Huomaan kannattavani usein otteluita seuratessa kannattavani niitä alakynnessä olevia. Se on joku luonnollinen tsemppireaktio. Poikkeus on toki Suomi ja suomalaiset, joita lähtökohtaisesti kannatan, oli kyseessä sitten rökäletappio tai selvä voitto.
Jalkapallo
- Maajoukkueista Brasilia on ihan ykkönen. Kaikki alkoi vuonna 1994. Romario ja Bebeto. Myöhemmin aito ja alkuperäinen, nykyään pullukka, Ronaldo. Tätä ei pysty ikinä vaihtamaan. Toki jos joskus Suomi (Huuhkajat!!) pääsee mm-kisoihin ja pelaa Brasilian kanssa samassa lohkossa, niin sitten täytyy miettiä. Ehkä toivon tasuria. Tai vaan hyvää peliä.
- Englannin valioliigassa oma suosikki on Manchester United. Tähän ei liity mitään syvää historian havinaa. Aikoinaan oma suosikkiyhtyneeni oli Oasis, joka tunnetusti tuli Manchesterista. Heidän oma seuransa oli Manchester City, joka ei tuossa vaiheessa edes pelannut Premierissä. Siksi kannatin itse autuaan tietämättömänä Unitedia. Tunnustan jopa, että Valioliigan suosikkiseurani saattaa vielä joskus vaihtua, jos liigan voimasuhteet muuttuvat tai siellä pelaisi jotain todella ärsyttäviä pelaajia. Tällainen seurapetturuus on luonnollisesti pahasta, mutta sallin se itselleni, koska olen muissa asioissa ehdottomampi.
- Espanjan La Liga. Barcelona on ollut jo monen vuoden ajan oma ykkönen. Liittyy ehkä enemmän itse kaupunkiin, kuin tuohon seuraan.
- Serie A. Inter Milan. Tämä sen vuoksi, koska siellä pelasi aikoinaan alkuperäinen Ronaldo. Ja Nicola Ventola, jota ei varmaan muista kukaan muu kuin minä ja hänen perheensä.
Jääkiekko
- Maajoukkuetasolla kannatan luonnollisesti Suomea. Ei ole muuta vaihtoehtoa, vaikka Lauri Marjamäki yrittääkin kovasti kääntää päätäni. Muissa tilanteissa pyrin kannattamaan eurooppalaista joukkuetta (paitsi ei Venäjää), jos vastassa Kanada tai Yhdysvallat.
- Liiga. Aiemmin kannatin Jokereita. Viimeisin sm-liiga mestaruuskausi 2002 oli varmaan viimeisin liigakausi, jota oikeasti seurasin kunnolla. Kari Lehtonen oli omaa ikäluokkaani ja samasta koulusta, joten senkin vuoksi kyseinen mestaruus jäi mieleen. Nyt kun pelaavat KHL:ssä, niin toki sielläkin toivon voittoja. SM-liigan kohdalla olen nykyään ikään kuin koditon. Kalpa on hyvä koska Kuopio. Kookoo samoin koska Kouvola.
- NHL. Änäri. Tähän ei ole minulla intohimoja. Joskus nuorena kannatin Anaheimin Duckseja. Tuolloin kyseessä oli kuitenkin pinnalliset syyt, kuten se että ankkalogo oli lippiksessä hieno.
Tennis
- Upea laji. Otteluissa dramatiikkaa parhaimmillaan. Olen elänyt osan Pete Sampras ja Andre Agassi saagasta. Tuolloin selkeä oma suosikki oli Pete. Myöhemmin luin Andren elämänkerran ja muutin mieleni. Myös sellaiset pelaajat kuin Argentiinan David Nalbandian ja Gaston Gaudio ovat saaneet kunnian kuulua minun kannustuksen alaisiin pelaajiin. Nykypelaajista valitsen Federerin, Andy Murrayn ja Juan Manuel del Potron. Naispelaajista suosikkeja ovat Williamsin siskot, joista toivoisin erityisesti Venukselle vielä yhtä onnistumista.
Sekalaista ja yllättävää
- Yleisurheilussa yksittäisiä urheilijoita on vaikeita nimetä. Paitsi että Etelä-Afrikan Caster Semenyalle ja Australian Luke Mathewsille toivon aina menestystä. Parhaimmat lajit ovat ehdottomasti 1500 juoksu (riittävän pitkä, jotta ehtii tapahtua, mutta riittävän lyhyt, jotta on vauhtia ja porukka pysyy kasassa) sekä seiväshyppy.
- Unohdin kotoisen veikkausliigan! Voi ei. HIFK:n putoaminen ärsyttää, koska vaikka kannattajiin liittyi myös ikäviä lieveilmiöitä, niin oli otteluissa mukana jotain sellaista ennen näkemätöntä kannatusmeininkiä. Tunnelmaa suuren maailman tyyliin, jota väitän Suomen veikkausliigassa harvoin nähtävän.
- Suunnistus. En todellakaan seuraa lajia. Kerran vuodessa ainoastaan, jolloin tulee Jukolan viesti. Oikeastaan siinäkin kiinnostavinta on se alku. Joukkueita oli yli 1300. Siellä ne juoksivat lähtösuoraa otsalamput heiluen pimentyvässä Suomen kesäyössä. Kaunista touhua. Fanitan heitä kaikkia.
- Salibandy. Nyt pääsiäisen aikaan seurasin televisiosta puolivälieräkamppailuja. Minulla ei ole suosikkijoukkuetta, muuta kuin Suomen maajoukkue. Olen vaan jo monesti pohtinut, että miksi ei ole salibandy olympialaisissa. Eikö riitä rahat lobbaukseen ja/tai lahjontaan? Toki kyseessä on pieni laji, mutta ihan yhtä sopiva olympialaisiin mielestäni kuin esimerkiksi maahockey. Miksi ei salibandy kelpaa? Kysyn vaan.