Tilannekatsaus

Non niin. Joulu lähestyy ja on aika katsoa mihin on päästy. Silmäilin vanhaa kirjoitusta, jossa kävin läpi syyskuun tavoitteita. Mieltä lämmittää huomata, että niihin on päästy. Kauhistuttavaa on huomata kuinka äkkiä tämä syksy on kulunut.

• Toden totta olen onnistunut käymään kuntosalilla kolme kertaa viikossa. Lisähuomioksi olin laittanut toiveen, että lantion noston maksimikilomääräni kohoaa. Näin on käynyt! Olen kohta kolminumeroisissa luvuissa. Jollekin muulle tämä on pientä, minulle ja suurien painojen pelolleni tämä on iso saavutus. Voin olla ylpeä omasta, ajoittain rapistuneelta tuntuvasta temppelistäni.
• Otteluiden ajallisten katsomistavoitteiden kanssa on vähän niin ja näin. Mestareiden liigan olemassa olon olen melkein unohtanut. FPL on vienyt mieleni niin vahvasti Valioliigaan, ettei Mestarien liigan lohko-ottelut ole jaksaneet kiinnostaa. Tästä olen pahoillani. Odotan, että tilanne muuttuu keväällä, kun tosipelit alkavat. Suomen pelien osalta kävi toisin. En katsonut pelkästään ekaa puoliaikaa, vaan ihan kaikki ottelut kokonaan. Silmäpusseista viis.
• Rohkeutta voin sanoa puuttuneen lähinnä itseltäni. Huuhkajat taas täyttivät kaikki mahdolliset tavoitteet ja uskalsivat päästää irti pelottavista menneisyyden haamuista.