Savua korvista
Mitäköhän kivaa on tapahtunut päivän aikana? Kuinkakohan paljon pisteitä olen kerännyt? Näitä viattomia ja toiveikkaita kysymyksiä pyöritin päässäni juhannuksen aikana, kun ajattelin Valioliigaa. Ajatukset olivat lämpöisiä ja luottavaisia. Uskoin pärjääväni. Pelien katselu jäi vähälle mökillä kun oltiin. Mutta mietin niitä sitten sitäkin enemmän.
Se pettymyksen määrä, kun katsoin illalla puhelintani. Pisteiden vähyys yhdistettynä siihen, että muilla liigalaisillani (erityisesti veljelläni) menee huomattavasti paremmin. Mitä hittoa! Mieleen hiipii ärtymys. Miksi ei nyt edes tämän kerran voi mennä kohdilleen. Ketuttaa ja jotain muutakin, mitä en nyt tohdi tähän kirjoittaa. Kausi aloitettiin puhtaalta pöydältä ja minulla on kaikki mahdollisuudet menestyä. Miksi sitten tuntuu siltä, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.
Joo, joo. Elämässä on isompiakin ongelmia. Muistuttelen myös itseäni (noin tuhannen kerran), että tämän tosiaan tulee olla hauskaa. Tämä on peliä ja leikkiä. Mukavaa vapaa-ajan puuhastelua. Mutta kun silti! Ärsyttää! Ihan sikana! Älkää ymmärtäkö väärin, haluan edelleen jatkaa pelaamista. Mutta vaivun silti helposti itsesääliin ja ärsytykseen. Miksi minä en koskaan voi onnistua. Onko tämä onnesta kiinni vai olenko vain niin huono tässä. Veli yrittää lohduttaa puhumalla jotakin tuurista, mutta en oikein jaksa uskoa häntä. Itse aion laittaa nappulani tähän teoriaan: maksan oppirahojani. Tämä on ensimmäinen fantasiakauteni. En osaa vielä taktikoida. Välillä olen laiska ottamaan selvää. En tee tarpeeksi isoja siirtoja ja kyllä, myös ajoittain kiinnyn pelaajiin. Toisin sanoen, jos joku on ”tehnyt minulle ” (huomatkaa henkilökohtainen vivahde) pisteitä, en halua myydä häntä. En halua loukata hänen tunteitaan.
Tämän pikaisen analyysin ja itsereflektion jälkeen onkin hyvä lähteä kohti uusia pettymyksiä. Valioliiga jatkuu tänään peliviikolla 31. Olen taas uskoa täynnä, teinhän paljon vaihtoja sekä luin paljon artikkeleita. Tämä onkin ehkä se tärkein anti. Vaikka olisin kuinka pohjalla ja ärtynyt, jaksan aina uskoa ja yrittää uudelleen. Ehkä sitten ensi kierroksella/kaudella/vuotena minua onnistaa. Se voi tapahtua jo tänään.