Mikä ihana tekosyy

Tiedättekö sen tunteen, kun päätyy puolitutun kanssa päivittelemään säätä. ”Ai että kun on ollut helteet. Saisi jo sataa. Se on se ilmastonmuutos!”Tyhjänpäiväisinä sanoja, joita tulee suusta ulos vain, jotta keskustelu pysyisi yllä. No, nyt olen tilanteessa jossa kirjoitan blogiini säästä. Desperate much.

Sadekeli on ihana tekosyy vain olla. Koronan aikaan ilmalla ei ollut väliä, koska mitään ei silti voinut tehdä. Nyt kun rajoitukset ovat hiukan väistyneet ja on kesä, tulee paine ottaa kaikki irti hyvistä ilmoista ja menetetystä ajasta. Kun matkustaa ei voi, niin nautitaan nyt edes Suomesta täysillä. Ajattelen usein, että annan oman panokseni kansantalouteen kuluttamalla ja käyttämällä palveluita. Käyn terassilla (en juo alkoholia mutta), ostan ruokaa ravintolasta mukaan ja näen ystäviä kaupungilla. Teen kaikkea sitä, mitä karanteeniaikana kaipasin. Harmi vaan, että siihenkin voi uupua yllättävän nopeasti.

Olin jo suunnitellut vaikka ja mitä ohjelmaa tälle lauantaille. Ystäviä, liikuntaa jne jne. Nyt katson ikkunasta, kun ulkona sataa ja mietin, että miksi vaivautua. Televisiosta tulee Valioliigaa ja pyykkejäkin on pestävä. Kävelylenkin voi vaihtaa kotijumppaan tai vaikka unohtaa jumpan ihan kokonaan. Because I´m worth it. En tee tänään mitään.