Mintissä

Englannin Valioliiga pyörähti käyntiin viime viikonloppuna. Olin hionut ja viimeistellyt oman fantasiajoukkueeni jo hyvissä ajoin. Sivustot oli luettu ja asiantuntijoiden joukkueisiin oli perehdytty. Tuttuun tapaan noin 15 minuuttia ennen deadlinea olin valmis a. vaihtamaan kapteenia, b. vaihtamaan koko joukkueen ja/tai c. kyseenalaistamaan kaikki omat perusteluni joukkueen kokoonpanon suhteen. Pienimuotoinen meltdown siis. Ei sen kummempaa.

Miten sitten meni? Nooh. Sanotaan näin: Ihan hyvin. Olisi voinut mennä paremmin. Jos (tämä tulisi melkeinpä kirjoittaa kokonaan isolla, JOS!) olisin vaihtanut kapteenin, pisteitä olisi tullut roimasti enemmän. Toisaalta näin kauden alussa pienillä väännöillä ei ole merkitystä. Kaiken näkee selvemmin osana suurta kokonaisuutta. Tämä ei ole yksittäisistä kierroksista tai valinnoista kiinni. Tämä on pitkän matkan juoksu, maraton, jossa vasta viimeisten kilometrien aikana punnitaan urheilijan taso ja kyvyt. Jos ei muuta, niin ainakin olen valmistautunut ja varautunut kaikkeen. Kunto on paras mahdollinen olosuhteet huomioon ottaen. Matka on siis vasta aluillaan, mutta aloitus on vähintään kohtalainen. Lisäksi sarjoja on nyt entistä enemmän jännättäväksi. On ns. kaveriliigaa, on kahta erilaista head-to-head-liigaa. On vaikka mitä odotettavaa. Ulkona myrskyää juuri nyt, mutta sisällä on mukava ja positiivinen tunnelma. Syksy saa tulla.