Pakkohan tähän on uskoa

Viikon syysloma alkaa olla takana päin. Saldo on seuraava:

• Rentoutuminen. 10+. Paljon. Kun vaihtaa kaupunkimaisemat maaseutuun, arjen hektisyys ja kiire unohtuvat. Ainoa miinuspuoli on se, että täytyy tulla takaisin kotiin.
• Urheilu. 7. Nääh. Sain väsytettyä selkäni hyötyliikunnan muodossa mm. kuivuneita ruusunmarjapuskia leikkaamalla ja nurmikkoa ajellen. Varsinaista hikiliikuntaa en harrastanut ollenkaan. Se on ihan ok.
• Penkkiurheilu. 9. Kaksi huuhkajien peliä sekä eilinen neljän ottelun mittainen Valioliigasessio. Not bad.

Aiemmin pohdin hiukan sarkastisesti huuhkajahehkutusta. Kuinka se tuntui ajoittain menevän yli. Tunnustin myös, että ehkä vika olikin itsessäni ja omassa suhtautumisessa. No niin olikin. Tämä ei liene yllätys kenellekään.

Suomi pelasi vastikään kotiottelut Bulgariaa ja Irlantia vastaan. Kyseessä oli Kansojen liigan pelit, joilla ei tavallaan ole merkitystä mutta samalla on. Kansojen liigan kautta ei siis voi suoraan päästä kisoihin (MM), mutta takaportti on auki mikäli oman lohkonsa voittaa. Bulgaria voitto tuli lukemilla 2-0 ja Irlanti voitettiin 1-0. Ennakkoon suhtauduin hiukan nihkeästi näihin peleihin. Onko tässä mitään järkeä. EM-kisoja ei ole edes pelattu eivätkä nämä edes ole oikeat karsinnat. Jäkäti jäkäti.

Voi kuinka olinkaan väärässä! Oli ihanaa katsoa pelejä ja elää täysillä mukana. Pääsin samalla taas osaksi sitä lapsuuden tunnelmaa, jossa mummolan televisio pauhaa lähetystä ja sohvalla jännitetään. Ukki ja mummo eivät ole enää mukana yleisössä, mutta tunnelma oli silti katossa. Voitot kruunasivat kokemuksen. Irlanti-pelin lopussa vanha pessimisti tuli esiin. ”Suomi ei osaa varmistella voittoa”. ”Peliaikaa on LIIAN paljon jäljellä”.”Voidaan tämä vielä hävitäkin.” Ei hävitty. Kiitos Hrádeckýn. Itse olin jo repinyt kuvitteelliset pelihousuni moneen kertaan, mutta onneksi hermot kestivät kentällä. Jotain vastustamatonta huumaa huuhkajissa on. Lento jatkukoon. Ikuisesti.