Alea iacta est
Jalkapallon miesten MM-karsintojen lohkot arvottiin maanantaina. Suomi päätyi D-lohkoon Ranskan, Ukrainan, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Kazakstanin kanssa. Koska Fifalla on kaikkia lahjustalvimaasääntöjä, aiemmin Suomen lohkoon arvotut Valko-Venäjä ja Viro, oli sijoitettava muualle (huomioikaa ilmaisuni Suomen lohko, ei Ranskan tai jonkun muun). Mitä mieltä tästä nyt sitten pitäisi olla? Vaihtoehtoja on pari:
”Nää karsinnat on jo hävitty.” Hallitseva maailmanmestari, Ukraina Fifa rankingin 24:s ja Bosnia ja Hertsegovina Suomen kannoilla 55:s. Suomella ei ole mitään jakoa näissä karkeloissa, vaan harjoittelu voidaan suoraan kohdentaa jo vuoden 2024 EM-kisoihin.
”Paremminkin olisi voinut käydä.” Markku ”Rive” Kanervaa siteeraten tuli kauhulohko. Toisaalta ei Markku eikä joukkuekaan voi heittää nappiksia nurkkaan vielä tässä vaiheessa. Pelin peliä ei ole pelattu, välissä on EM-kisoihin valmistautuminen, itse kisat ja harjoitteluotteluita. Kyllä tässä vielä ehditään nostaa tasoa eikä karsinta ole yhdestä ottelusta kiinni (ainakaan useimmiten).
”Kaikki on mahdollista.” Moni ei uskonut EM-kisapaikkaan edellisten karsintojen edellä ja kas vain mitä kävi. Parisen vuotta sitten (joulukuusi!) epäilin itse, voittaako Suomi enää koskaan yhtään ottelua. Ikinä. Toisin kävi. Ranska-voitto todisti, että kaikki voi olla yhdestä pelistä ja taivaan kappaleiden asennosta kiinni. Tai korjaan, yksi peli ratkaisee. Jos pelataan kymmenen samaa joukkuetta vastaan, erot näkyvät. Karsinnoissa on kuitenkin vain kaksi peliä per vastustaja, kotona ja vieraissa. Mitä vain voi tapahtua.
Tässä vielä tarkemmat ja analyyttiset tiedot D-lohkon muista maista:
Ranska. Hallitseva maailmanmestari. Tottunut putoamaan korkealta (vrt. 2002 MM-kisat hallitsevana maailmanmestarina ja karsiutuminen alkulohkossa). Joukkue on täynnä tähtiä ja miljonäärejä, mutta onko joukkuehenki kateissa. Kysyn vaan. Voitettavissa ainakin kotona. Myös vieraissa.
Ukraina. Tahkonnut nuorten joukkueissa menestystä viime vuosina. Viimeksi miesten MM-kisoissa 2006, jolloin selviytyi puolivälieriin. Harmi, että jää tällä kertaa taas karsintaan (Suomen taakse). Maajoukkuetta valmentaa kansainvälisiltä kentiltä tuttu legenda, Andri Ševtšenko ja pelaajina useampia Valioliigatähtiä.Olen pahoillani, että he joutuvat pettymään näissä karsinnoissa.
Bosnia ja Hertsegovina. Neloskorin ikävin vastustaja, kun muita vaihtoehtoja olisivat olleet esim. Israel, Montenegro tai Luxemburg. Huuhkajilla on kokemusta kyseisestä joukkueesta jo aiemmista EM-karsinnoista ja silloin voitot menivät 50-50. Yksilöt ovat hyviä, mutta joukkuepelaaminen kyseenalaista. Suomi nujertaa heidät ensisijaisesti henkisellä puolella.
Kazakstan. Ennakkoon heittopussi eli Huuhkajille se vaarallisin vastus. Huuhkajien videoanalyytikko Henri Lehto kommentoi Kazakstania, ettei se ”ole matkustamisen puolesta mukavin kohde.” En lähtisi itse sinne pakettimatkalle (juuri nyt). Ensimmäisen voittonsa joukkue on ottanut vuonna 2007 kukistamalla Serbian. Huuhkajien ainut vaara on ylimielisyys, joten nämä pelit täytyy ottaa nöyränä vastaan,
Karsinnat alkavat maaliskuussa 2021 ja minulla on aikaa tehdä tarkempaa tiedonkeruuta vastustajajoukkueista. Onneksi Rive ja kumppanit luottavat ammattimaisempaan ja analyyttisempaan scouttaamiseen ja valmistautumiseen. Joka tapauksessa, arpaonnesta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, minä en ole vielä menettänyt toivoa. Odotan MM-karsintoja innolla. Ja hieman sydän pamppaillen.