You`ll never walk alone

Tänä iltana pelataan Mestareiden liigan loppuottelu. Pelissä ovat vastakkain liigan kaksi edellisestä kertaa voittanut Real Madrid ja englantilaisen jalkapalloilun toivo Liverpool. Real on hienoinen ennakkosuosikki, mutta Liverpoolillakin on mahdollisuutensa.

Liverpool pelasi edellisen kerran loppuottelussa vuonna 2005. Olimme tuon ottelun aikaan koko perhe lomamatkalla Kreikassa. Minä, iskä, äiti, pikkusisko ja -veli. Sami Hyypiä pelasi tuolloin Liverpoolissa. Pikkuveli osti Liverpoolin Hyypiä-paidan ottelupäivänä torilta. Tarpeetonta tuskin sanoa, että kyseessä oli piraattituote. Silloin ei osannut arvostaa suomalaisten pelaajien läpimurtoa euroopan seurajalkapalloilussa. Nyt tuo aika tuntuu niin kaukaiselta ja suomalaiset pelaajat eivät ole pystyneet lyömään itseään läpi mahtiseuroihin.

Ottelua katsoimme iskän ja veljen kanssa hotellin lähellä olevassa baarissa. Liverpoolin vastustaja oli italialainen AC Milan. Veli aloitti ottelun ylpeästi punainen Hyypiä-paita päällä. Ensimmäisen puoliajan lopussa tilanne oli 3-0 Milanin hyväksi. Muistan, kuinka pikkuveli laittoi mustan hupparin punaisen paidan päälle kuin symbolisena eleenä toivon menetyksestä. Pettymys paistoi kasvoilta ja minäkin olin hiukan apeana. 

Mitäs sitten kävikään. Toisella puoliajalla Liverpool tuli kuin ihmeen kaupalla tasoihin. Musta huppari lensi tuolin olalle ja pikkuveli kantoi taas ylpeästi punaista paitaa. Lisäajan jälkeen mentiin rankkareille, joissa Liverpool lopulta voitti ottelun. Hyypiä ei enää tuolloin ollut Liverpoolin kapteeni, mutta siellä se Samikin pääsi nostamaan kannua ilmaan konfettisateessa. Seuraavana päivänä myös minä ostin samanlainen punaisen Liverpoolin pelipaidan.

Tällä tarinalla ei ole opetusta. Sen on tarkoitus kuitenkin antaa uskoa illan matsia seuratessa. Ronis on vain ihminen ja Zizoukaan ei ole voittamaton.  Koskaan ei saa menettää toivoa. Kaikki on mahdollista. You´ll never walk alone.