Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Rakastan lempinimiä. Joskus niiden tavoitteena on helpottaa alkuperäisen nimen lausumista. Joskus lempinimi on taas vain hellittelynimi ja mahdollisesti jopa alkuperäistä nimeä pidempi. Tässä joitakin helmiä:

• Puksu. Tähän nimeen sisältyy erityisen paljon hellyyttä ja rakkautta. Meidän (=minun, Huuhkajien, Suomen, Norwichin) Teemu Pukki eli Puksu.
• Brunski. Portugalin tämän hetken lahja ManU-faneille: Bruno Fernandes. Penkkiurheilijan näkökulmasta hiukan persoonaton, ei pahemmin hymyile ja virnuile vaan hoitaa hommansa. Lempinimi saa hänet tuntumaan sympaattisemmalta.
• DCL. KDB. Mitä näitä nyt on, kirjainyhdistelmiä siis. On Dominic Calvert-Lewin ja on Kevin Kevin De Bruyne. Kirjainyhdistelmillä on mukava briljardeerata ja osoittaa omaa jalkapallonörtteyttään.
• Firmis. Aina hymyilevä Roberto Firmino.
• Rasse. Sankarin ja yli-ihmisen asemaan hyväntekeväisyystyönsä vuoksi ansaitusti noussut Marcus Rashford. Ihan sama mitä hän tekee jalkapalloilijana. Hän on jo nyt legenda kentän ulkopuolisten syiden vuoksi.
• Ronttu, Ronis, Krisse. Kyseessä on tietenkin vanha kunnon Cristiano Ronaldo, jonka otsalla on mielikuvissani ikuisesti yöperhonen. CR7.
• Buffis. Aina charmantti ja tyylikäs pallon kuin pallon eteen venyvä Gianluigi Buffon. Muistelen, että hänen piti jäädä eläkkeelle, mutta muistelen nähneeni hänen pelaavan vielä syyspuoliskolla Mestarien liigaa.
• Kloppi. Saksan nauravainen ja veikeä lahja jalkapallovalmennukselle: Jürgen Klopp. Rakastan hänen tapaansa elehtiä ja elää ottelussa mukana kentän laidalla. Samaa teen itsekin.
• Peppi. Espanjan vastine Kloppille, Josep ”Pep” Guardiola alias Peppi. Tuittupää.