Kaikki elämäni EM-kisat
Vuosi 1996. Ensimmäiset jalkapallon EM-kisat, jotka muistan. Kannatin Englantia. Muistan, että olimme vuokranneet perheen kanssa mökin meren rannalta. Siellä oli hiekkaranta, mutta myös käärmeitä. Iltaisin kuuntelimme iskän kanssa auton radiosta jalkapalloa, sillä pikkusisko ja -veli nukkuivat mökissä eikä meteliä saanut pitää. Seurasin siis radion kautta Gareth Soutgaten epäonnistuneen rankkarin. Vaikka kuvaa ei nähnyt, niin se tuntui silti pahalta. Saksa voitti ja syntyhetki antipatioilleni oli muodostunut.
Vuosi 2000. Olin teini. Ulkona riekkuminen ja biletys kiinnosti, mutta baareihin ei vielä ollut ikää. Muistan, että pidimme kaverien kanssa kotibileitä, kun vanhemmat olivat poissa ja minä halusin katsoa jalkapalloa. Muita se ei oikeastaan kiinnostanut. Kehitin taktiikan, jossa jokaiselle ystävälleni keksittiin mielikuvituspoikaystävä eri maiden pelaajista. Ainakin Italian Alessandro Nesta, Fabio Cannavaro sekä Portugalin Vitor Baia olivat kovaa valuuttaa. Yhtäkkiä kisat alkoivat kiinnostaa muitakin. Italian maalivahtina pelasi tuolloin Francesco Toldo ja veljeni pelasi kisojen jälkeen Helsinki Cupissa maalivahtina. Muistan, että kannustimme häntä torjumaan kuin Toldo. Ranska voitti ja se ei aiheuttanut minussa riemun kiljahduksia.
Vuosi 2004. Olin vuosi aiemmin päässyt opiskelemaan yliopistoon, mutta kämpän vaihdon seurauksena asuin kisojen aikaan kotona. Pelejä oli mukava katsoa pikkuveljen ja iskän kanssa yhdessä, vaikka olinkin jo kovin aikuinen. Näihin kisoihin liittyi jännä alkulohkon tilanne. Muistan kun Hesarissa spekuloitiin, että Ruotsin ja Tanskan tulee pelata tasan 2-2, niin Italia tippuu kisoista. No. Muistaako kukaan kuinka kävi. Tulos oli 2-2 ja Italia tippui. Finaalin aikaan olin elämäni ensimmäistä mutta ei välttämättä viimeistä kertaa Roskilden festivaaleilla. Matkaseurani ei ollut kovin kiinnostunut jalkapallosta, mutta muistan silti, että finaalia katsottiin niityllä isolta screeniltä. Yritin selittää, kuinka erikoista Kreikan voitto oli, mutta muut eivät tuntuneet ymmärtävän. Lisähuomiona vielä, etten enää koskaan tekisi samanlaista kardinaalimokaa eli sopisi jotain menoa kisojen aikaan, mikä saattaisi vaikuttaa siihen, etten voisi istua aurinkoisella ja kauniilla kelillä sisällä television ääressä.
Vuosi 2008. Olivatko nämä jotkut välikisat, kun omat muistikuvani on niin hatarat. Mahdollisesti. Ainakin elin nuoren aikuisen bile-elämää, opinnot edistyivät takkuisesti ja otin kaiken irti kesästä. Kun katselen kisojen neljän kärkeä (Saksa, Turkki, Venäjä ja Espanja), niin se tuntuu ihan eri aikakaudelta. Tämä oli Espanjan ensimmäinen iso voitto arvoturnauksessa ja korkki ikään kuin aukesi. Kuin enteenä Enrique Iglesias esitti kisojen tunnarin.
Vuosi 2012. Tämä oli kiireinen kesä. Olin aloittanut parisen vuotta aiemmin uudet opinnot (valmistuin toki myös välissä yliopistosta), tein muistaakseni kahta tai kolmea työtä ja lähdin loppukesästä Yhdysvaltoihin suorittamaan kurssia. Miettikää, että esimerkiksi Ronttu ja Lewandoski paukuttivat maaleja jo näissä kisoissa. Espanjan voitti finaalissa Italian 4-0. Tulos tuntuu nykypäivän vinkkelistä kummalliselta. Että olivatko ne todellakin tuolloin noin ylivoimaisia.
Vuosi 2016. MITÄ! Nämä olivat siis ne viime kisat. Näistä tosiaan tuntuu olevan ikuisuus. Sen kuitenkin muistan, että David Guetta ja Zara Larsson esittivät kisojen tunnuskappaleen avajaisissa, Islannilla oli ihokarvat pystyyn nostattava kannustushuuto ja Portugali voitti kisoissa vain yhden pelin varsinaisella peliajalla. Se oli välierä Walesia vastaan. Finaalin katsoin Kuopiossa siskoni luona. Häntä ei oikeasti olisi kiinnostanut yhtään, mutta sain puhumalla ja selostamalla ottelun tuntumaan jännittävämmältä. Muistan Ronaldon loukkaantumisen olleen ainakin itselleni kuin viimeinen niitti, että nyt Portugali ei ainakaan voita. Ja se yökkönen otsalla! Ollapa se. Siskoni oli jo sängyssä nukkumassa, kun Eder ampui maalin.
P.S. Tämän jälkeen Eder nähtiin seuraavan kerran vuoden 2020 (eli oikeasti 2021) EM-kisojen finaalissa kantamassa vakavana mestaruuspokaalia. Aikamoisia kisoja sitä on ollut.