Ja sitten heitä oli neljä

Tänään ja huomenna pelataan jalkapallon MM-kisojen välierät. Otteluita on kisoissa jäljellä enää neljä. Neljä maata ja neljä ottelua. Minua hirvittää enkä edes halua ajatella ensi viikkoa. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että vastahan pelit alkoivat. Nyt loppu on lähempänä kuin koskaan. Tämä voi päättyä historian kirjoihin painettavaan kannun nosteluun tai äkkiä unohdettavaan apeaan kotimatkaan. Kaikki on mahdollista.

Ranska – Belgia. Ottelu voisi kieltämättä olla myös kisojen finaali, sillä niin kovat maat ovat nyt kyseessä. Ranska on parantanut otteitaan kisojen edetessä. Alkulohkon nihkeät pelit ja liian alleviivattu joukkuehengen tavoittelu yhteishalauksineen ovat poissa. Toki Ranska harrastaa edelleen yhteishalaustuuletuksia, mutta nyt spontaanimmin ja rennommin. Pienen miinuksen annan aiemmin hehkuttamalleni Kylian Mbappélle edellisen Uruguay-pelin filmauksesta. Toki nämä kisat ovat nähneet räikeämpiäkin ylireagointeja kontaktitilanteisiin (kröhön!), mutta silti jotenkin yllätyin tästä. Luulin naiivisti hänen olevan erilainen. Vastustajasta puhuttaessa väitän, että Belgia on masteroinut pelin muutokset vastustajan pelityylin mukaan. Ainoa kerta, kun kone on yskinyt, oli se pieni hetki toisen puoliajan alkupuolella Japania vastaan, ja siitäkin selvittiin. Koko joukkueesta hohkaa tällä hetkellä syvä tahtotila ja itseluottamus. Joukkue vilisee tähtiä, mutta kukaan ei ole ylitse muiden vaan jokaisen rooli on tärkeä omalla tontillaan. Jopa Fellaini on tärkeä. Thierry Henry on nyt ristitulessa ranskalaisena Belgian maajoukkueessa. Saa nähdä huomataanko hänen kasvoillaan jotain omituisia tunteen ilmauksia ottelun tiimellyksessä. Ennustan, että Belgia voittaa ottelun. Tuloksesta en uskalla sanoa mitään.

Kroatia – Englanti. Kuten jo aiemmin toin esiin, olen tällä hetkellä täysin myyty Englannin joukkueen tarinalle. Uskallan väittää, ettei kyse ole pelkästään tunteesta, vaan joukkue on oikeasti osannut pelata vahvuuksillaan. Erikoistilanteiden hyödyntäminen on ollut ensiluokkaista. Kisojen ennakoinnissa parjaamani puolustuspään työskentely on myös yllättänyt positiivisesti ja Pickford on ajoittain jopa loistanut maalilla. Kroatia taas voitti alkulohkonsa suvereenisti. Jatkopeleissä on edetty seuraavalle kierrokselle aina rankkujen kautta. Vaikkakin pelien pitkittyminen vaikuttaa aina palautumiseen, voivat tällaiset vaikeimman kautta voitot luoda myös yhteishenkeä ja taistelutahtoa. Toisaalta en usko, että näitä ominaisuuksia puuttuu kummaltakaan joukkueelta. Edellisessä Venäjä-pelissä Kroatia oli oikeasti suurissa vaikeuksissa ja peli oli ajoittain täysin Venäjän hallinnassa. Uskon ja toivon, että Lädit voittavat tämän ottelun ja etenevät finaaliin. Kroatian (ja myös Englannin) perinteitä kunnioittaen voitto saattaa ratketa vasta rangaistuslaukauksissa.