Viimeinen peli
Pronssiottelu meni minulta ystävän hääjuhlien vuoksi täysin sivusuun. Tavallaan järkyttävää, mutta myös ihan tervettä. Jäljellä on enää yksi matsi. Tiedättekö sen tunteen, kun kesäloman alussa tuntuu siltä, ettei kesäloman jälkeistä elämää ole olemassa. Sitten loma päättyy ja täytyy kohdata todellisuus. Nyt ollaan juuri siinä pisteessä.
Tämän illan finaalissa kohtaavat Ranska ja Kroatia. Jos aikoisin ennustaa voittajan, sanoisin että se on Ranska. Vaikka alkusarjan ottelut olivat osin aika tahmeita, niin tahti on ollut silti hyvin vakuuttava. Pudotuspeleissä Ranska on kaatanut kaikki isot vastustajat. Peli on ollut ajoittain vauhdikasta ja sykähdyttävää (Argentiina-ottelu) tai sitten puuduttavaa voiton varmistelua (välierä Belgiaa vastaan). Ranska on osannut tappaa vastustajan pelin. Tyylipisteitä ei kuitenkaan jaeta. On vain voittaja. Muita ei muisteta.
Ranskalla on täydellinen mahdollisuus saavuttaa historian toinen MM-kulta. Taustalla on kahden vuoden takainen EM-finaalin tappio, josta pitäisi saada nyt palkinto potenssiin kaksi. Kroatia on ennakkoon ajateltuna selkeästi helpompi vastus, jonka voisi sanoa olevan tyytyväinen jo historiallisesta finaalipaikasta.
Uskon, että Kroatia pistää Ranskalle kampoihin. Kroatia on vakuuttanut näissä kisoissa kaikissa peleissä. Alkusarjan ottelut se suorastaan jyräsi. Muistan edelleen sen epäuskoisen tunteen juhannusviikon torstaina Kroatian voitettua Argentiinan 3-0. ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu.” Pudotuspeleissä voitot ovat tulleet vaikeimman kautta. Monet puhuvat siitä, kuinka pelaajat on väsytetty loppuun eikä palautumisaikaa ole ollut riittävästi. Itse taas uskon siihen, että tällaiset taisteluvoitot hitsaavat joukkuetta yhteen ja tekevät siitä vielä vahvemman. Ranska ei taas ole ollut kunnolla tiukassa paikassa oikeastaan missään kohtaa tätä turnausta, vaikka sekin toki on joutunut kohtaamaan vaikeita vastustajia.
Kuukausi on mennyt hujauksessa. Vielä tänään teen Kisapähkinän ja avausmaaliveikkauksen. Ehkä laitan keltavihreän pelipaidan päälle ihan vaan kisafiiliksen vuoksi. Katson kaikki otteluennakot. Laitan kännykän pois päältä. Pyhitän sunnuntai-illan vielä kerran kuningaslajille. Toivon hyvää ottelua. Tiukkoja tilanteita. Useampia maaleja. Vääntöä. Ei likaista peliä, mutta tunteenpaloa. Ottelun jälkeen voittajien ilo ja riemu. Häviäjien katkerat kyyneleet. Pokaalin nosto ja musiikin pauhu. Lähetyksen loputtua suljen television ja jään hetkeksi hiljaisuuteen. Jalkapallon juhla on saatu päätökseensä.