Aina oppii jotain uutta

Tämä viikko on kulunut kuin sumussa. Loma loppui. Työt alkoivat. Se jo yksistään voisi suistaa ihmisen ahdinkoon. Aloitin myös töiden ohessa suoritettavat opinnot, jotka ovat saaneet aivonystyräni jo lyhyessä ajassa solmuun. Kaiken tämän päälle olemme muuttaneet. Muutto on ihmisen helvetti ja kiirastuli. En tiedä, miten siitä saisi mukavan tapahtuman. Pakkasin ennakkoon ja suunnittelin kaiken. Tavaraa oli loputtomasti. Järjestetyt asiat peruuntuivat viime tingassa.

Olin tehnyt viikolle hienon liikuntasuunnitelman. Juoksua, kuntosalia ja kotijumppaa. Täysillä kohti syksyä ja uusia haasteita. Menin täysillä kohti ahdistusta tekemättömistä asioista sekä syysuupumusta, vaikka nyt on vasta elokuu. Minulla on tunne, ettei liikuntasuunnitelma tule toimimaan tulevallakaan viikolla. Sen kuitenkin sanon, että muuttaminen käy kuntoilusta. Vähään aikaan en ole hikoillut yhtä paljon, kuin laatikoita ja nyssyköitä kantaessani. Ergonomiasta ei varsinaisena muuttopäivänä ollut enää tietoakaan. Alkuviikosta nostin vielä jalkoja käyttäen selkä hyvässä asennossa. Loppuviikosta nostin kiemurrellen kirosanojen siivittämänä. Pääasia, että nousee.

Tämän tekstin tavoitteena on ylistää hyötyliikuntaa. Anteeksi, jos olen aiemmin suhtautunut siihen hiukan tuhahdellen. ”Harrastatko jotain oikeasti?” Hyötyliikunta voi auttaa sinua löytämään lihaksia, joiden olemassa olosta et tiennyt ennen mitään. Hyötyliikunnasta saat kokovartalojumin, joka nimensä mukaisesti jäädyttää koko kehosi. Hyötyliikunnassa tyylillä ei ole väliä, koska lopputulema (laatikoiden sijainti, lehtikasat, ruohon pituus) ratkaisee. Hyötyliikunta: kiitos, että opetit minulle nöyryyttä.