Antiikin jumalhahmot

Jalkapallon MM-kisojen jälkeinen tyhjä ja apea olo yrittää kolkutella mieleni sopukoita, mutta en anna sille tilaa. Sen sijaan suuntaan sukuloimaan Jyväskylään, jossa pääsen seuraamaan myös yleisurheilun Kalevan kisoja. Tämä on eka kerta itselleni Kalevan kisoissa enkä kyllä muutenkaan muista, milloin olisin viimeksi käynyt livenä seuraamassa yleisurheilua. Jännää.

Yleisurheiluun liittyy jotain historiallista ja hienoa. Siinä on ihminen riisuttuna, ihan kirjaimellisesti. Paljaimmillaan kisailemassa toinen toistaan vastaan ja mittelemässä paremmuudesta. Puhtoinen imago kätkee toki taakseen vaikka mitä dopingskandaaleja, mutta ei mennä niihin nyt sen tarkemmin. Sen sijaan haluan ylistää itse kilpailijoita.

Skotlantilaisella Belle & Sebastian yhtyeellä on kappale nimeltä The Stars of Track and Field. Kappale on hyvä ja sen viesti iskee syvälle tajuntaani. Siinä lauletaan kirjaimellisesti kuinka yleisurheilijat on kauniita yli-ihmisiä. Olen samaa mieltä. Yleisurheilussa näkee ihmiskehon hienoimmillaan ja huippuunsa viritettynä. Monissa muissakin lajeissa on näin, mutta keho ei ole yhtä esillä. Yleisurheilijat näyttävät kaikki tervehenkisiltä ja hienoilta ihmisiltä. Ihmisiltä, jotka syövät karkkia vain kaksi kertaa vuodessa ja silloinkin jotain suklaarusinoita. He juoksevat töihin oli keli mikä hyvänsä. He eivät ikinä ajattele mitään pahaa muista ihmisistä vaan iloitsevat aidosti toisten menestyksestä, vaikka itseltä olisi juuri mennyt mitali sivu suun.

Yleisurheilijat ovat nykypäivän antiikin jumalia ja jumalattaria. Punaposkisia minimaalisen rasvaprosentin superihmisiä, jotka kaiken lisäksi ovat yleensä aina kotoisin jostain sympaattisista pikkupaikoista kuten Kuusankoskelta tai Juupajoelta. En ole kateellinen. Tunnustan tosiasiat. En ikinä pystyisi siihen, mitä te teette. Olette kauniita.