Paralympialaiset alkoivat viime perjantaina Etelä-Korean Pyeongchangissa. Kauhean voimallisesti nämä kisat eivät tunnu mediassa näkyvän. Ei ole Koreaa tunnissa, ei Yleisradion pitkiä kertauslähetyksiä. Helsingin Sanomien sunnuntain urheilu-uutisissa kisatapahtumille oli omistettu yksi pienen pieni kahden palstan juttu. Tunnustan, että myös oma henkilökohtainen paralympiahuumani on ollut laimeata. Kisojen alku meni vähän kuin varkain ohi. Tunnen itseni jotenkin huonoksi […]

Minä tykkään katsoa urheilua pääosin joko yksin tai pienessä porukassa. Liika häly ahdistaa. Pahimmassa tapauksessa muiden ihmisten kanssa kommunikointi voi jopa häiritä sen tärkeimmän eli urheilun seuraamista. Toki tiedostan, että omassa luonteessani on perustavanlaatuista vikaa. Sen vuoksi olen pyrkinyt kehittämään itseäni. Muistan, kun katsoimme pienellä kaveriporukassa Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen Torinon olympialaisten finaalipeliä Ruotsia vastaan vuonna […]

Alkuun haluan sanoa, etten missään nimessä seuraa urheilua urheilijoiden ulkonäön vuoksi. Sitten voimmekin puhua miehistä. Oli vuosi 2000 ja kesä. Jalkapallon Euroopan mestaruuskisat järjestettiin Belgiassa ja Alankomaissa. Omat ystäväni eivät olleet kiinnostuneita penkkiurheilusta. Heille jalkapallo oli maailman tylsin laji, jonka seuraaminen oli kidutusta. Juoduin siis turvautumaan kepulikonsteihin. En yrittänytkään myydä heille hienoa lajia tai tekniikkakikkailua. […]

No niin. Nyt on aika palata kaiken maailman naurettavien talvilajien jälkeen oikean urheilun pariin. Puhun tietysti jalkapallosta. Peli, joka voi olla viihdyttävä päättyessään 0-0-tulokseen. Peli, jossa ihmiset potkivat palloa katsomon hurratessa. Olen päässyt muutaman kerran seuraamaan Espanjan La liga-pelejä ihan oikeasti katsomosta käsin. Muistan ensimmäinen kokemukseni ja sen seurauksena saamani valaistumisen. Oli rauhallinen sunnuntaipäivä. Kaupungin […]

Tämä penkkiurheilija urheilee myös oikeasti. Tätä voi olla vaikea uskoa, sillä penkkiurheilu näyttäytyy usein oikeaa urheilua vieroksuvien ihmisten harrastuksena. Omalla kohdalla tämä ei ole totta, vaan pidän ihan oikeasti liikunnasta. Omat liikuntatottumukset ovat kuitenkin aika tylsät ja perinteiset: kuntosali, jumppaaminen (joka kuulostaa aina epäilyttävältä ponnari heiluen tehtävältä toiminnalta) sekä lenkkeily. Seuraavaksi käyn läpi historiaani erilaisten […]

Musiikilla on ihmeellinen voima. Yksi kappale saattaa tuoda muistoja mieleen, joiden olemassa olosta ei edes välttämättä ollut kovin tietoinen. Vähän samaan tapaan kuin urheilukilpailut yhdistävät katsojiaan, niin myös musiikki yhdistää kuulijoitaan. Entäpäs jos vielä yhdistetään nämä kaksi asiaa: musiikki ja urheilu. On olemassa tiettyjä kappaleita, jotka tuovat automaattisesti mieleen tietyt urheilumuistot. Kun ne biisit on […]

Arvokisojen jälkeisen tyhjän olon ja henkisen krapulan läpikäyminen vie aikaa. Jos ihminen ei ole halukas oikeasti miettimään elämälleen uutta sisältöä, hänen kannattaa käyttää ajatusten harhautus-taktiikkaa. Toisin sanoen, nyt on hyvä aika pohtia mitä kaikkea uutta penkkiurheiluun liittyvää on odotettavissa tulevaisuudessa. Aluksi kaikki vaihtoehdot tuntuvat laimeilta. Sen huomasi jo viikonloppuna, kun Yle lähetti suorana susijengin mm-karsintapelejä. […]

Olo on todellakin tyhjä. Kisat ovat ohi ja nyt pitäisi palata tavallisen arjen pariin. Oma elämä tuntuu tylsältä ja harmaalta verrattuna urheilun tarjoamiin voiton ja pettymyksen tunteisiin. Vaikka kyse on ollut vain kahdesta viikosta, niin tuntuu se silti aina paljon pidemmältä ajalta. Ikään kuin olisin ollut kaksi viikkoa ihanassa unessa ja nyt todellisuus lyö märkää […]

Olin ajatellut kirjoittaa historiaa kumartavan hehkutuksen Iivo Niskasen olympiavoitosta. Sellainen ei kuitenkaan nyt tässä hetkessä irtoa. Sanon vain tämän: on se hienoa. 50 kilometrin matka on raaka laji, varsinkin jos vetää porukkaa jo varhaisesta vaiheesta lähtien. Itse ahdistuin kotisohvalla heti siinä vaiheessa, kun Iivo siirtyi johtoon. Ajattelin, ettei tämä voi kestää. Tulee vielä norjalainen ohi. […]

En pidä Saksasta. Tai korjataanpas vähän. Penkkiurheilijana en pidä Saksasta. Saksa tuntuu olevan aina se maa, joka tulee takavasemmalta voittoon. Ei välttämättä edes niin takavasemmalta vaan aina ja odotetusti vaan. Voittaa kaiken. Tekee urheilusta tylsän. Jännitys loppuu siinä kohtaa, kun saksalaiset saapuvat paikalle. Sitten tulivat nämä Pyeongchangin olympialaiset ja miesten jääkiekko. En varmaan ole ainoa, […]