Christmas miracle

Arsu. Gunners. Tykkimiehet. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on myös Arsenalilla. Seuran lähivuosien historia on ollut vähintäänkin tuskainen. Aiemmin selkeä syntipukki oli Arsène Wenger (Wenger out!), joka lopetti Arsenalin valmentajana kauden 2017/2018-päätteeksi. Kannattajat uskoivat uuden sivun kääntyneen, mutta niin ei käynyt. Mestarien liigan ovet eivät ole aunneet ja joukkue on tällä hetkellä Valioliigassa sijalla 15. Se ei ole hyvä sijoitus perinteikkäälle Lontoon suurseuralle 20 joukkueen sarjassa.

Odotin itse eilisestä Arsenal-Chelsea pelistä Chelsean hallintaa. Siniset ovat olleet hyvässä nosteessa Valioliigassa ja Arsenal tosiaan, kirjaimellisesti, perseestä (=arse, anteeksi!). Toisin kävi. Peli päättyi 3-1 tykkimiesten voittoon Alexandre Lacazetten, Granit Xhakan ja Bukayo Sakan vastatessa Arsun maaleista. Sitä iloa, onnea ja vapautuneisuutta! En ole vähään aikaan ollut jonkun joukkueen puolesta yhtä onnellinen kuin olin eilen. Ja ei, minulla ei ole yhtään Arsenalin pelaajaan omassa fantasiajoukkueessani.

Tapahtui tämän jälken tulevilla kierroksilla mitä tahansa, hellin iäti mielessäni muistoa iloitsevista Arsenalin pelaajista. Sellainenkin näky on mahdollista. Kentällä oli pelaajia, jotka toivoivat aidosti ja ylpeästi oman joukkueen voittoa. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta ei vain ole (I´m talking to you Willian!!). Valo loistakoon tästä lähtien myös Emirates Stadionille ja antakoon voimaa sekä Arsun pelaajille että kannattajille. Meni tämä kausi miten tahansa, niin teillä on aina 2020 Boxing dayn muisto.