Eka lohkokierros: miten meni noin niinko omasta mielestä

Lohkojen ensimmäiset pelit on pelattu. Kaikkea värittää yksi ja sama tapahtuma ja jokaista asiaa tulee tarkastelleeksi sen kautta. Käyn nyt silti läpi esiin niin hyvässä kuin pahassa nousseita maita, yllättäjiä ja pettymyksiä sekä yleistä tunnelmaa.

Dominanssia: Sitä on löytynyt Italialta, Belgialta ja Ranskalta. Myös Portugali voidaan laittaa ottelun lopputuloksen osalta tähän kategoriaan. Toki on hyvä huomioida maiden vastus ainakin osassa tilanteista eli tulosta tulee tarkastella sitä vasten. Vaikka kisoissa ei ole niin sanottuja helppoja maita, niin Turkki ja Unkari tuskin ovat ne tiukimmat kumppanit Italialle tai Portugalille taisteluun. Venäjä taas taisi olla jossakin henkilökohtaisessa kaaoksessa Belgian kohdatessaan. Toivotaan, että kaaos jatkuu myös huomenna ainakin noin klo 18 asti. Ranska on se, jonka taso jossakin määrin mitattiin osin sekavassa tilassa olevaa Saksaa vastaan ja Ranska vakuutti. Mbappén irtonainen juoksu ohi Saksan Mats Hummelsin summasi kaiken. Ohi mennään ja lujaa.

Yllätys: Suomi ja Tsekki. Suomen voittoa toki tulee tarkastella suhteessa Christian Eriksenin sairaskohtaukseen ja siihen traumaan, mitä se kummallekin joukkueelle aiheutti. On selvää, ettei Tanska pelannut koko potentiaalillaan, mutta yhtä kaikki: Suomi voitti ottelun. Tsekki kohtasi Skotlannin eikä ottelu ollut edes tiukka, mutta tapa jolla voitto tuli oli hieno. Jännittävää nähdä miten joukkueet suorittavat seuraavissa peleissä. Ehkä myös jonkinlaisena yllätyksenä voidaan pitää Portugalin Cristiano Ronaldon kahta maalia Unkaria vastaan. Joo, joo, se oli tosiaan vain Unkari, mutta Rontte on 36-vuotias ja Juventuksessa on ollut hetkittäin vaikeaa. Rakastan tilanteita, joissa joku vanha kettu osoittaa olevansa täyttä kultaa aina uudelleen ja uudelleen.

Yllätyspettymys: Venäjä jäi ikään kuin seisomaan valoihin Belgiaa vastaan. Myös Espanjan peli oli nihkeää, vaikka osasyyllinen siihen oli varmastikin Ruotsi ja sen puuduttava ja tuloksekas puolustus. Pelin aikana laskettiin Espanjan syöttömääriä ja ihasteltiin kuvioita, mutta se on kuulkaas ihan sama kuinka paljon syötellään jos ei tule maaleja.

Sydänkäpy: Hollantia oli ihana nähdä kansainvälisessä turnauksessa. Ne oranssipaidat, se energia ja liike. Harmi vain, että puolustus tuntui vuotavan. Ottamatta yhtään pois Ukrainalta, niin tulivathan ne heidän maalinsa vähän liian helposti. Siitä on silti turha huolestua vielä: toivon Hollannilta vain ja ainoastaan samanlaista ilottelua ja rohkeita vetoja, kuten ensimmäisessäkin ottelussa. Toinen kierroksen sydänkäpy-palkinto menee Ylen selostajille ja studioväelle. Se tapa millä he näyttivät tunteensa lauantaina: järkytyksen, pelon, huolen, surun, ahdistuksen, helpotuksen, ilon ja innon. Toivon, ettemme joudu koskaan todistamaan mitään yhtä pelottavaa suorassa televisiolähetyksessä, mutta jos se joskus tapahtuu, haluaisin että Matti Härkönen Erkka W. Lehtola elävät mukanani sitä hetkeä sanoittaen.

Hetki, jota ei unohda koskaan: Christian Eriksen ja elämän hauraus. Siinä vaiheessa, kun näin rytmikkäät painallukset Eriksenin rintakehää vasten, olin kauhuissani ja murtunut. Kuoleeko ihminen kentälle, silmiemme eteen. Miksi meille näytetään sitä, kun joku kamppailee hengestään. Kuinka vähäpätöistä jalkapallo, yksi turha ottelu, turnaus, kaikki muu on sen rinnalla. Kaikki olisi voitu puolestani perua siinä hetkessä. On tuntunut älyttömän helpottavalta ja iloiselta nähdä hänen terveisensä sairaalasta ja kuulla hänen toipumisestaan. Häntä tuskin välttämättä enää koskaan nähdään ammattilaisviheriöllä, mutta se on pientä sen rinnalla, ettei häntä enää nähtäisi koskaan missään. Eläköön elämä.

Ehdoton sankari: Christian Eriksen, koko muu Tanskan joukkue (erityisesti Simon Kjær), päätuomari Anthony Taylor, yleisö ja erityisesti ne paikan päällä olleet suomalaiset, jotka uskalsivat nostaa tanskalaisten tunnelmaa, silloin kun se oli syvimmässä ahdingossa. Suurimpana kaikista: ensiapu ja lääkintähenkilöstö, jotka pelastivat Eriksenin hengen. He tekivät ”vain” työtään, mutta mitä työtä se onkaan. Maailman tärkeintä työtä, jonka arvo on mittaamaton.