Ensimmäinen välierä: Välimeren taistelu

Italia ja Espanja ottavat tänä iltana toisistaan mittaa jalkapallon EM-kisojen ensimmäisessä välierässä. Ottelu alkaa klo 22 ja vaikka silmäpussit ja kehoni kaipaisivat lepoa, katson ottelun luonnollisesti alusta loppuun alkuinserttien ja jälkispekulointien kanssa. Tämä on välierä, jota en olisi osannut ennustaa, mutta nyt kun se on toteutumassa, tuntuu se melkein odotetulta. Tottakai juuri Italia ja Espanja selvittävät tiensä tänne asti.

Italia Italia. Maa, joka ei selviytynyt edellisiin arvokisoihin. Maa, jonka viimeisin kulta-aika sijoittui vuoteen 2006 ja maailmanmestaruuteen. Muistan, että jälkikäteen on kauhisteltu kuinka Kultaisen jalkapallon eli Euroopan parhaimman jalkapalloilijan tittelin vuonna 2006 voitti Fabio Cannavaro. Kuinka hänen voittonsa ikään kuin kertoi jalkapallon rappiosta ja tylsän ja mielikuvituksettoman puolustuspelin ylivallasta tuohon aikaan. Nyt Italia on toisenlainen. Se hyökkää voimalla ja nopeasti. Puolenvaihdot saavuttavat lähes järjestään joukkuetoverin. Jotain tuttua silti on puolustuksen ritarillisessa ja uhrautuvassa meiningissä. Voi Bonuccia ja Chielliniä ja heidän yhteisiä kannustushuutojaan ja tsemppausta! Huomion arvoista on myös se, miten joukkue muisti loukkaantunutta ja Suomessa (TORILLE!) leikattua Leonardo Spinazzolaa. Harvoin näkee julkisesti yhtä lämmintä ja avointa miesten välistä ystävyyden ja rakkauden osoitusta. Ihanaa.

Jonkin verran on puhuttu filmaamisesta. Tai korjataan: Italian kohdalla puhutaan aina filmaamisesta. Ciro Immobilen ihmeparantuminen puolivälierässä Barellan maalin jälkeen oli kieltämättä hassun näköistä. Haluaisin kuitenkin nähdä sen joukkueen ja pelaajan, joka ei muka koskaan tai ikinä filmaa. Ylireagointi nyt vain kuuluu jalkapallon. Sillä suojellaan itseään loukkaantumiselta ja sillä voi saada myös etua omalle joukkueelle. Turha siis mussuttaa. Veikkaan, että espanjalaisetkin saattavat filmata illan ottelussa.

Espanja on myös ollut samantyyppisessä lievässä alamäessä kuin Italia. Kisoihin on toki selvitty, mutta jotenkin maajoukkue on ollut alakuloinen jo useamman vuoden ajan. Viime MM-kisoja edeltänyt valmentajasotku ja seurajoukkueiden ylivallan jonkinasteinen rapautuminen ovat vain joitakin merkkejä. Näiden kisojen piti olla Espanjan uusi tuleminen, koska onhan joukkue täynnä nuoria kykyjä, jotka haluavat näyttää osaamistaan. Alkulohkon 0-0-aloitus Ruotsia vastaan tuntui näitä odotuksia vasten tyrmäykseltä. Tätäkö on uusi ja iloinen Espanja. 90 minuuttia nyhväämistä ja syöttelyä ilman mitään tulosta. Sittemmin korkit ovat auenneet ja tulostakin on tullut. Ei missään nimessä niin vakuuttavasti ja vastustamattomasti kuin Italialla, mutta joku alkukantainen peli-ilo tuntuu silti löytyneen.

Ensimmäisessä välierässä kohtaavat joidenkin vuosien takaiset jalkapallojätit, jotka molemmat haluavat näyttää kannattajilleen ja maailmalle, että täältä pesee. Odotan pelistä ainakin seuraavia asioita:

• Torikokouksia ja paaaaljon puhetta tuomarille
• Moratan epäonnista maaliyritystä, mahdollisesti useampaa sellaista
• Donnarumman viimehetken torjuntaa, mahdollisesti useampaa sellaista
• Italian voittoa