Entä jos parhaat ajat ovat jo menneet
Ajatukseni harhailevat. Aloin jostain syystä pohtimaan suomalaista jalkapalloa ja Huuhkajia. Kirjoitan sen isolla ihan tarkoituksella. Viime vuodet tai oikeastaan viime vuosikymmenet ovat olleet raskaita kaikille Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajille. Kaikki mahdolliset ja mahdottomaltakin tuntuneet epäonniset ja raskaat kauhuskenaariot on käyty läpi. Tappioita on tullut ja monilla eri tavoilla. Miten monta sattuman oikkua ja pallon pomppua tarvitaan siihen, että se menee maalivahdin takapuolesta omaan verkkoon. Tätä ei ihmismieli pysty käsittämään.
Silti jokaista karsintaa ennen viriää toivo. Josko sittenkin nämä kisat. Entäpä jos nyt onnistaa. Onko Suomi seuraava Islanti. Syyllistyn tähän toiveikkuuteen itsekin. Se herkkyys ja ikuinen usko on koskettavaa. Emme luovuta ikinä, vaikka aina tulee pakarapomppuja ja erilaisia viime hetken romahduksia. En tiedä auttaako vai vaikeuttaako UEFA:n uusi karsintasysteemi Suomen tilannetta. Yhtä kaikki, syksyn tullen toivo elää. Ainakin hetken ajan.
Sain yhtenä päivänä järisyttävän ajatuksen. Muistatteko sen 2000-luvun alkuajan, jolloin joukkueessa pelasi muun muassa Jari Litmanen, Sami Hyypiä ja Antti Niemi. Silloin pelattiin tasureita isoja maita vastaan. Oltiin karsintalohkon kolmosia. Silloin oli tekemisen meininki. Entäs jos se oli Suomi-fudiksen huippu? Nousukausi, jonka aikana arvokisapaikka olisi pitänyt ottaa. Aloin ahdistua. Voinko tosiaan olla niin, että ne olivat kulta-ajat. Mahdollisuus, jonka annoimme lipua sormiemme läpi.
Silloin emme sitä tienneet. Uskoimme, että seuraavassa karsinnassa kyllä osuu kohdalle. Ei osunut ei. Eikä sitä seuraavissakaan. Noista ajoista on kohta 20 vuotta kulunut ja edelleen kisapaikka antaa odotuttaa itseään. Lupaan olla luottavaisin mielin, kun UEFA Nations League eli Kansojen liiga pyörähtää käyntiin. Usko ei murene edes tappioon. Aina on seuraavat karsinnat. Välillä muistelen haikeudella Littia ja Samia. Aki, Mikael ja Shefki, olisi pitänyt arvostaa teitäkin enemmän. On aika päästää irti menneistä ja kohdistaa katse tulevaan. Rive ja kumppanit, pallo on teillä. Alkakaa pelata. Minä kyllä kannustan.