Football’s coming home

Kaikki neljä jalkapallon MM-kisojen välierämaata ovat selvillä. Ranska kohtaa Belgian (nyyh!) ja Englanti Kroatian. Tuntuu, että tänä vuonna rakenteita on ravisteltu. Vaikka Ranska ja Englanti toki ovat mestaruudet jo kerran voittaneet, niin on tässä loppunelikossa silti jotain todella tuoretta. Nälkää riittää.

Kävin tänään aamulla lyhyellä juoksulenkillä, jonka aikana kuuntelin Yle Puheen MM-kisaradion Englanti-tuntia. Jakson aikana soitettiin vuoden 1998 versio The Lightning Seedsin kappaleesta Three Lions (Football’s coming home). Sorrun välillä liioitteluun, mutta nyt en liioittele yhtään, kun sanon että kyyneleet nousivat silmiini. Kyseinen versio alkaa selostuksella vuoden 1996 jalkapallon EM-kisoista. Kyseisissä kisoissa Englannin maajoukkueen nykyinen valmentaja Gareth Southgate oli se pelaaja, joka epäonnistui rangaistuslaukauksessa Saksaa vastaan ja päätti Englannin kisat. Kappale alkaa tuon epäonnistuneen rankkulaukauksen selostuksella, johon päälle lauletaan hieman epävarmalla painotuksella ”We still believe”. 

Tuo pieni hetki Etelä-Savolaisen pellon reunassa nosti ihokarvani pystyyn hyvällä tavalla. Englannin joukkue koostuu nuorista pelaajista, jotka ovat vapaita menneisyyden haamuista ja pettymyksistä. Ei pelätä häviötä vaan uskalletaan voittaa. Jalkapallossa, niin kuin elämässäkin, paras tulos tulee, kun ei pelkää pettymystä, vaan uskaltaa tavoitella unelmaa. Jotain kertoo myös valmentaja-Southgaten ajatukset. Hän on kertonut, ettei aikanaan uskonut hetkeäkään voivansa epäonnistua ratkaisulaukauksessaan. Nyt rankkuja on kuulemma harjoiteltu ihan pirusti eikä sattumalle anneta sijaa.

Välierät osoittavat aikanaan mihin Englannin rahkeet riittävät. Sen voin kuitenkin omasta puolestani sanoa, että minä uskon. Koin uskoon tulemisen kaltaisen heräämisen tänä sunnuntaiaamuna. Koti häämöttää jo horisontissa.