Haipakkaa

Nyt tapahtuu paljon kaikenlaista nopealla sykkeellä. Tässä poimintoja sekä oma, naseva kommenttini asioihin:

• Valioliigakierrokset vilisevät silmissä. Jos itseäni väsyttää, mieleen hiipii ajatus pelaajista. Lepäävätköhän ne koskaan? Onneksi tulee joulu. Ei kun siis. Boxing day ja sillä lailla. No, sen sanon, että FPL-pelaaminen on haasteellista näinä aikoina. Deadlinet hälyttävät puhelimessa ja loukkaantumiset kylmäävät mieltä. Eli 100 pisteen kierros on antanut odottaa itseään, mutta tänään uskon taas ihmeisiin.
• Mäkihyppääjien ja yhdistetyn miesten (ja varmaan naistenkin jos niitä harrastajissa on) puvut ovat liian isoja. Tai siis niin, liian isoja ne ovat esim. Saksassa ja Norjassa. Ymmärrän, että säännöt ovat sääntöjä ja jos virallisessa mittaustilanteessa joku saa vilungilla keploteltua liian pienen haaramitan (vitsi mikä sana!), niin ok. MUTTA: näkeehän sen nyt kuvistakin, ettei ihminen voi olla anatomisesti sen muotoinen minkälaisia jotkut hyppääjät ovat. Siellä on puvussa tyhjää. T. Fyssari.
• ”Sijoittui hyvin 30 parhaan joukkoon.” ”Hienosti paras suomalainen 24.” Vanhakantaista penkkiurheilijan sieluani kylmää. Tähän on tultu. Ollaan tyytyväisiä yli 20 sijoitukseen. Toista se oli ennen. Kaipaan aikoja, jolloin palkintopallisijat olivat ainoita mitä haettiin eikä muista edes puhuttu. Odotukset olivat korkealla ja samoin pettymyksetkin. Nyt tuntuu, että kaikki on vain harmaata. Toki kaikki näyttää olevan ainakin Etelä-Suomessa olevan, kirjaimellisesti, harmaata.
• Jääkiekon nuorten MM-kisat pelataan Kanadassa. Suomen joukkueen matka yhdessä Venäjän ja Ruotsin kanssa oli yhtä farssia, kun selvisi ettei varusteet mahdu koneeseen. Matkanteosta viis, mieleen hiipii ajatus, että siis onko näissä kisoissa mitään järkeä. Viimeisimpien tietojen mukaan korona leviää erityisen hanakasta jääkiekkoharrastuksen piirissä hallien kylmästä ilmasta ja lajin lähikontakteista johtuen. Ja nyt sitten vielä lennetään maapallon toiselle puolelle pelaamaan. En sano muuta kuin, että nuo kisat olisi parempi voittaa. Tai siis voittakaa pliis, että on edes jotain ilonaiheita.
• Ulkonakin alkaa olla ahdasta. Nimittäin portaissa. Olen nyt ihan oikeasti käynyt siellä noin kerran viikossa. Jos ei oteta huomioon kolmen viikon taukoa, mitä pidin ko. harjoittelusta. Mutta siis niin: siellä on ruuhkaa. Minua ahdistaa lähellä olevat, hikoilevat ja läähättävät ihmiset. Teenhän myös itse samaa. En toki usko, että ulkoilmassa tartuntavaara on kovin suuri. Silti pelottaa. Onneksi tulee joulu. Voi olla viikon ajan villasukat jalassa ja syödä suklaata ja puuroa.