Hei tonttu-ukot hyppikää

Joulu on syömisen, loikoilun ja rauhoittumisen aikaa. Itsensä kurittaminen ei kuulu jouluun.

Joitakin vuosia sitten oli toisin. Kipuilin kaupunkijoulun kanssa, joka oli minulle uusi tuttavuus melkein 30 vuoden maalaisjoulun jälkeen. Ratkaisin ongelman hikoilulla. Aatto-, joulu- ja tapaninpäivä alkoivat kuntopyöräilysessioilla. Treenihetkiin kuului olennaisena osana Taistelutoverit-sarjan katsominen. Yksi jakso oli noin tunnin. Se oli myös riittävä polkemisaika. Sisäpyöräilyn jälkeen saunoin. Loppuillan pystyi keskittymään ruokaan ja lepoon ilman tunnontuskia.

Pari vuotta sitten siskoni tutustutti minut HIIT-tyyppiseen harjoitteluun. Hypimme käytännössä koko joulun. Kellon piippauksia ja tömistyksiä. Hikeä ja huohotusta. Sitä oli meidän joulumme.

Tänä vuonna on toisin. Tavoitteena on pitää sykkeet matalalla. Unohtaa kaikki mahdolliset velvollisuudet ja pakot. Tärkeintä on nollata mieli ja tehdä juuri sitä, mikä tuntuu milläkin hetkellä hyvältä. Syksy on ollut täynnä velvollisuuksia, että nyt on rauhoittumisen aika.  Ensi vuonnakin ehtii rehkiä.