Hyötyliikuntaa ja välipaloja

Lomailin parisen päivää. Kävin ulkomailla. Etukäteen olin ajatellut, etten mieti liikuntaa tai kuntoilua millään tavalla. Usein lomalla toteuttaa täysin ääripäätä. Kaikki hikiliikunta minimiin, ruokaa joka ikisessä välissä ja mielellään epäterveellistä sellaista.

Tällä kertaa toteutui välimuoto. Kävelin paljon. En tiedä tarkkoja määriä, mutta sisäreiteni tulivat kipeiksi. Sisäreidet. Ne eivät yleensä kipeydy edes saliharjoittelusta. Kävelyssäni on siis oltava jotakin todella spesiaalia, kun sain tällainen tuntemuksen tuotettua. Ruokaa söin ja varmasti arkiruokaa energiapitoisempaa. Silti mikään ei mennyt överiksi. En syönyt, kun ei tehnyt mieli. Tein järkeviä valintoja. Tämä ei ole itsestään selvyys millään elämäni osa-alueella. Vähiten ruokaan liittyen. Tämän vuoksi olen tyytyväinen.

Seuraava etappi on se, etten edes mieli tällaisia asioita. Ex-syömishäiriöisenä ruokaan liittyviä ajatuksia, tunnetiloja ja rajoittavia käytöstapoja on hankala muuttaa. Vaikeinta on olla ajattelematta. Nyt se onnistui hetkittäin, mutta vielä on matkaa. Seuraavaa lomaa saaa odotella, joten minulla on aikaa harjoitella.