Hypetystä

Seuraan Huuhkajia somessa ja erityisesti Instagramin puolella. Siellä on koko ajan tasaiseen tahtiin nostatuspostauksia ja uusia fanituotteita myynnissä. Muistellaan huuhkajahetkiä ja haastellaan päivän huuhkajaa. Huuhkaja sitä ja huuhkaja tätä. Tällä markkinoinnilla luodaan kuvaa suomen miesten jalkapallomaajoukkueesta ja innostetaan faneja. Olen monta kertaa surkutellut sitä, ettei Suomessa ole todellista ja syvää jalkapallon fanikulttuuria. Nyt se alkaa jo hiukan jossain pilkahtelemaan.

Oma osansa fanikulttuurin kehittymisellä on maajoukkueen menestyksellä. Moni tosifani on toki kannattanut Suomea jalkapallossa jo sateisen stadikan ja takapuolesta kimmonneen pallon aikoihin. Myös seuroissa (HIFK!, HJK!) tehdään hienoa työtä ihmisten innostamisen suhteen. Jossain kohtaa siihen voi kuitenkin tulla mukaan myös koomisia piirteitä.

Suomi pelasi harjoitusottelun Puolaa vastaan tämän viikon keskiviikkona. Hypetys oli kova. Ennakoitiin tunnelmia, puhuttiin huuhkajien iskemisestä, muisteltiin menneitä maaleja. Ottelu päättyi 5-1. Tämä tulos ei estänyt valitsemasta ottelun huuhkajaa. Se oli luonnollisesti Suomen ainoan maalin tehnyt Ilmari Niskanen. Nostatus ei loppunut tappioon, vaikka tuntuukin hetkittäin, että Suomi palailee takaisin männävuosien katkeriin lukemiin ja nöyryytyksiin. Täytyy aina tasaisin väliajoin muistuttaa itseään siitä, että Suomi on varmistanut kisapaikkansa. Vaikka hävittäisiin 10-0, sitä ei voi kukaan viedä pois.

Taas huomaan pitkän ajatussilmukan kautta tulevani lopputulemaan: posin kautta on paras. Miksi ei saisi innostua ja innostaa, vaikka tappio olisi oletettava. Ja toisaalta tappion jälkeenkin voi iloita onnistumisista ja odottaa tulevaa, vaikka voittoja ei olisikaan näköpiirissä. Vika onkin siis omassa mielenlaadussa, joka ajattelee että olisi parempi hyssytellä jos ei ole mitään selkeää voittoa toitoteltavana. Eli siis: jatkakaa hypetystä huuhkajien instatili! Minä yritän päästä irti (perisuomalaisesta?) masistelusta ja nöyristelystä. Innolla eteenpäin!