I want to believe

Nyt ollaan tosipelien äärellä. Suomi pelaa Sveitsiä vastaan torstaina miesten jääkiekon MM-kisojen puolivälierässä. Viime vuosien perusteella ratkaisupelit ovat olleet Leijonille vaikeita, mutta nyt kerron teille kaikille miksi näissä kisoissa on toisin.

• Minulle niin rakas Lauri Marjamäki on muuttunut mies. Kärppien pelikirjan sijaan hän on antanut tässä turnauksessa pelaajille pelillistä vastuuta. Kaikki ovat saaneet käyttää ja hyödyntää omia vahvuuksiaan. Se on ajoittain näkynyt liiallisena hyökkäysintona ja vastustajien läpiajoina. Yhtä kaikki, pelaajat ovat kuitenkin päässeet toteuttamaan itseään.
• Maalinteko. Suomi on tehnyt tähän mennessä seitsemässä ottelussa 38 maalia. Se tarkoittaa keskimäärin yli viittä maalia ottelussa. Peleissä on toki ollut ailahtelua, mutta silti ikinä ei olla oltu ihan kipsissä. Se on mukavaa piristystä aiempien vuosien maalinteon ongelmiin.
• Maalivahtipeli. Alkuun oltiin taas kerran kahden maalivahdin loukussa. Täytyy myös tunnustaa, että sekä Säteri että Husso aiheuttivat itsessäni ennen kisoja lähinnä epäilyksiä. Mitään kauheita roikkuja ei kuitenkaan ole kumpikaan hörpännyt (niinkin voi käydä). Säteri on lisäksi ollut timanttisessa iskussa sekä Kanada- että USA-pelissä, joten ykkösveskan pesti on nyt selvä.
• Katsomon ahdistustilat ovat olleet vähäisiä. Aiemmissa MM-kisoissa on saanut usein pelätä jo alkusarjan pelien aikana ja paljon. Nytkin olen päässyt hiukan hikoilemaan sekä Tanska että Saksa peleissä. On se toki hiukan tyhmää hävitä juuri noille maille. Jos häviöistä huolimatta saatiin lohkovoitto, niin eivät asiat kauhean huonosti ole. Lisäksi haluan antaa katsomon erityismaininnan viihdyttävistä ja tapahtumarikkaista peleistä. Vaikka tasoerot ovat ajoittain olleet suuria, niin aina pelit on pelattu täysillä loppuun asti.
• Timanttinen, mutta ei ylikulutettu kisabiisi. Itseasiassa en ole tätä hetkeä ennen edes kertaakaan kuullut kisakappaletta kokonaisuudessaan. Nyt sen kuitenkin kuuntelin. Kyseessä siis tanskalaisen Carpark North-bändin ja Samu Haberin (SUOMI!!!) biisi Heroes. Sen riffiä on kuultu Cmoren lähetyksissä noin miljoona kertaa, mutta itse biisiä ei varsinaisesti kertaakaan kokonaan. Miettikää: Heroes = Sankarit. Tämä on ehdottomasti enne.
• Ilo. Tästä olen toitottanut jo paljon. Haluan kuitenkin vielä sen nostaa esiin. Pelaajat eivät ole enää surullisia ja apaattisia, vaan iloisia ja rentoja. Ennen matsia läppä lentää hidastuskuvista päätellen ja otsat eivät ole kurtulla. Sitä on ihanaa katsoa. Vielä kun saadaan Lauri Marjamäen matsien aikaiset niskavenytykset kuriin, niin MM-kulta on meidän.