Kaikenlaista kilpailua

Osallistuin eilen leikkimieliseen juoksutapahtumaan, johon sisältyi esteiden ylittämistä ja likaisessa vedessä uimista. Ennakkoon tavoitteenani oli välttää täydellistä mamoilua ja suorittaa ainakin yksi este. Suoritin kaikki. Pelkäsin toki ajoittain henkeni tai ainakin terveyteni puolesta. Verkkoaitaestettä ylittäessäni jalkani jäi huonoon asentoon. Taisin jopa toistaa ihan ääneenkin sanoja ”nyt minua pelottaa” ylitystä tehdessäni. Näin jo mielessäni otsikot epätavallisesta onnettomuudesta, freak accidentistä, jonka vuoksi päätyisin myös nololla tavalla lehtien sivuille. Onneksi näin ei käynyt, vaan suoritin radan kunnialla loppuun. Hyvä minä!

Eilen kilpailtiin myös laululavoilla, kun Euroviisut kisattiin Israelissa. Olen hulluna Euroviisuihin. Rakastan Euroviisuja. En tiedä miten muuten tämän innostukseni ilmaisisin. Euroviisut sijoittuvat jonnekin sellaiseen popmusiikin universumiin, jossa raja-aidat kaatuvat ja tyylittömyydestä ja mauttomuudesta saattaa syntyä jotain timanttista. Eilen esimerkiksi Norjan esitys kaikessa korniudessaan kosketti minua syvältä. Täysillä joikaava saamelainen ja siristävillä silmillä kameraan lausutut laulun sanat upposivat täysillä. Voittaja löytyi Alankomaista, joiden viisuille epätyypillinen oikeasti hyvä ja koskettava balladi valloitti myös muiden eurooppalaisten sydämet. Eilisestä kisojen järjestäjämaasta voidaan olla montaa mieltä, mutta itse kilpailu oli täynnä pyrotekniikkaa, modulaatioita ja koskettavia hetkiä. Rahaa oli pistetty myös väliaikanumeroihin, kun lavalla nähtiin Madonna. Kyllä. Hän ei ollut ulkonäöllisesti vanhentunut päivääkään. Kuntoutuksen ammattilaisena ja puoliprofessionaalisena muusikkona huomasin toki porrasaskelluksen epävarmuuden sekä värisevän ja osin epävireiden äänen. Mutta mitä väliä. Se oli Madonna.

Helsingin Sanomat pohti Leijonien MM-taivalta ja julisti turnauksen jo tässä kohtaa menestykseksi. Lehti nosti erityisesti esiin Jukka Jalosen johtavan roolin joukkueen äänenä. Jalonen jyrisee ja puolustaa pelaajia antaen samalla joukkueelle työrauhan. Taas kerran liikutun. Jukka toimii kuin ikuisesti lojaali ja omiinsa uskova vanhempi. Ei yhtään voivottelua puuttuvien pelaajien perään tai muuta lätinää. Joukkueen annetaan pelata omilla vahvuuksillaan. Tuomarityöskentelyn ja ristiriitaisten tulkintojen esiin nostaminen korostaa Jalosen huolehtivaa mentaliteettia. Tällainen valmentajan roolin tulee ollakin.

Joukkueesta hohkaa läpi toisenlainen tunnelma. Luottava, rauhallisen itsevarma, päämäärätietoinen. En ole nähnyt vielä yhtään hätäilevää katsetta Suomen penkkirivillä otteluiden aikana. Jäljellä on vielä kaksi alkusarjan peliä. Ne ovat matsit Ranskaa ja Saksaa vastaan. Paikka puolivälieriin on jo ilmeisesti varmistettu. Ensi torstaina pelataan sitten ekaa kertaa tosissaan näiden kisojen aikana. Näin keväällä ja allergia-aikaan ihmisillä saattaa olla eri tyyppisiä oireita. Minulla on sellainen hyvänlaatuinen kutina Suomen miesten jääkiekkojoukkueesta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *