Käpertyminen

On taas se aika vuodesta. Toiset tuntuvat aina niin toimeliailta syksyllä. On uusia harrastuksia, opintoja ja se kaikkein tärkein: virtaa. Joillakin vain on energiaa, mutta minulta se puuttuu. Lomani loppui maanantaina ja jo nyt tuntuu, että olen aivan loppu. Tiedän tämän tunteen väistyvän, kunhan vain turrun totun työntekoon. Tällä hetkellä kuitenkin melkein kaikki tekee tiukkaa. Annan esimerkkejä:

• Herääminen. Tämä on itseasiassa täysin oma vikani. Voisin liukuman puitteissa nukkua myös hiukan pidempään. Se kuitenkin tarkoittaisi sitä, että joutuisin myös tekemään töitä myöhempään. Kuka nyt niin haluaisi tehdä?! Tämän vuoksi kello soi klo 6.10 aamulla, torkutan puolisen tuntia, jonka jälkeen herään (väsyneenä) uuteen päivään.
• Pukeutuminen. Minulla on yleensä kerran päivässä lyhyt palaveri, jonka aikana myös otamme kamerayhteyden tiimini jäseniin. Tämän yhden vartin vuoksi meikkaan kevyesti ja puen ns. järkevät vaatteet päälleni. Järkevät vaatteet tarkoittavat tässä tapauksessa aina siistiä paitaa verkkareihin tai legginsseihin yhdistettynä. Kukaan ei siis onneksi näe housujani. P.s. En ymmärrä miten olen joskus voinut pitää farkkuja jalassa useana päivänä viikossa.
• Lounas. Silloin joskus kauan sitten lomalla (viime viikolla) lounaaseen pystyi suhtautumaan joustavasti. Sen kykeni miettimään lennosta ja sen valmistamiseen oli ihan ok kuluttaa aikaa. Nyt lounas pitää olla mietittynä ja valmiina jo ennakkoon, sillä ruokatunnilla sitä ei ehdi valmistaa. Eilen söin puuroa. Enough said.
• Lyhyet illat. Iltaisin on yllättävän vähän valoisaa oleskeluaikaa. Pimeä tulee nykyään (viime viikkoon verrattuna) huomattavan aikaisin, joten käytännössä töiden jälkeen pitää melkein heti mennä nukkumaan. Ja sitten herätyskello soi ja pitää nousta. Mikä oravanpyörä!! Tätäkö elämäni nykyään on? Nyyh.
• Rytmi. Se on sekaisin. En saa illalla unta ja aamulla olen kuolemanväsynyt. Jos menen sänkyyn aiemmin, makaan pimeässä silmät auki. Se nyt ei ole kenellekään hyväksi. Kuinka nopeasti tämä menee ohi?