Kello pysähtyi

Brasilian pelit päättyivät eilen illalla. Ottelun viimeiset hetket katsoin tuvan tuolissa sikiöasennossa jalkojani sylissä rutistaen. Keltainen paita oli päällä.

Loppuvihellyksen jälkeen olo oli oudon tyyni. Tähän kaikki sitten päättyi. Neljän vuoden odotus edessä. Toisaalta tunnelmat ovat kuitenkin erilaiset kuin viime kisoissa. Ei nöyryytystä, häpeää tai kansallista tuskaa. Ei 7-1-tuloksia. Vain suora ja rehellinen tappio tässä ottelussa paremmalle.

Sallin itseni viettää tämän päivän hieman apeammissa tunnelmissa. Illalla on edessä uudet pelit. Elämä jatkuu.