Kierrokset kovenee

No niin. Nyt on aika palata kaiken maailman naurettavien talvilajien jälkeen oikean urheilun pariin. Puhun tietysti jalkapallosta. Peli, joka voi olla viihdyttävä päättyessään 0-0-tulokseen. Peli, jossa ihmiset potkivat palloa katsomon hurratessa.

Olen päässyt muutaman kerran seuraamaan Espanjan La liga-pelejä ihan oikeasti katsomosta käsin. Muistan ensimmäinen kokemukseni ja sen seurauksena saamani valaistumisen. Oli rauhallinen sunnuntaipäivä. Kaupungin väki vaelsi kohti stadionia ja niin tein myös minä pikkuveljeni kanssa. Olimme hankkineet (mahdollisesti epähuomiossa) liput kentän tasolle toiseen päätyyn. Kun pelaajat astelivat viheriölle, he näyttivät kuvakulmasta johtuen aivan saman kokoisilta kuin me. Tavallisilta ihmisiltä, perusjampoilta, kadun tallaajilta. Sitten tuomari puhalsi pilliin ja peli alkoi. Miehet alkoivat pelailla palloa ja juoksennella ympäriinsä. Katsomossa monta tuhatta ihmistä kannusti ja mekkaloi. Tajusin että jalkapallo on samaan aikaan aivan naurettava ja nerokas laji. Se ei tosiaan ole muuta kuin pallon peluuta ja potkimista. Ja sittenkin se on juuri sitä ja se siinä on niin hienoa.

Mestarien liigan neljännesvälierät jatkuvat tällä ja ensi viikolla. Pystyykö PSG laittamaan kampoihin ilman Neymaria? Itkeekö Gigi Buffon huomisessa pelissä ilosta vai surusta? Saako Alexis Sanchez ikinä iloa elämäänsä vai tuottaako Manun champparitaivalkin vain tuskaa? Kuinka kiihtynyt Antonio Conte tulee olemaan ensi viikon pelissä? Nämä ja monet muut kysymykset ratkeavat tämän ja ensi viikon aikana.

Jalkapallon maailmanmestaruuskisojen alkuun on muuten juuri tänään 100 päivää aikaa. 100 päivää. Täytyy alkaa viritellä vastaanottimia, varata jääkaappiin ruokaa sekä hyväksyä se, että alkukesä kuluu sisätiloissa. On se upea laji.