Kiitos tupla- ja triplapeliviikko nro 35

Pitkään odottamani asia tapahtui eilen. Olin ajatellut ja toivonut sitä toteutuvaksi jo lähes kahden vuoden ajan. Aina siitä lähtien, kun muodostin ensimmäisen fantasiajalkapallojoukkueeni. Joka viikko ennen kierroksen alkua jossain mieleni sopukoissa on kytenyt ajatus siitä, että tapahtuisiko se vihdoinkin. Kuka olisi se sankaripelaaja, jota saisin kiittää. Kuinka kovasti leijuisin ja hypettäisin omia, ainutlaatuisia ja strategisesti briljantteja päätöksiä. Tällä kaudella on ollut paljon odottamattomia tapahtumia ja tuplakierroksia. Useamman kerran olen ollut tilanteessa, jossa olen ajatellut että sen on pakko tapahtua. Ettei ole mahdollista jäädä alle sadan pisteen. Niin se vain on silti ollut. Peliviikko 35 muutti tilanteen.

Kyseessä oli viikko, jolloin monilla tiimeillä oli tuplapelejä ja muutamilla myös triplaa. Jälkikäteen voisi sanoa, että tuollaisella viikolla on vaikea epäonnistua. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, kuten olen monet kerrat aiemmin huomannut. Sadan pisteen raja meni rikki eilen illalla ja vaikka minua väsytti, katsoin silmät sikkurassa aiemmalta kierrokselta siirretyn Manchester Unitedin ja Liverpoolin kohtaamisen alusta loppuun saakka. Onhan ne pisteet jollakin tavalla ansaittava.

Tosiasia on se, että hyvät pisteet eivät enää tässä kohtaa voi pelataa kauttani. Oma päätavoitteeni (= veljeni fantasyliigan kärkisijat) ovat jo karanneet. Jopa kuvitteellinen punainen vesipuhvelicup eli minun ja veljeni kahdenkeskinen liiga on menetetty tapaus. En voi enää voittaa sitäkään. Yritän kuitenkin suhtautua tähän samoin kuin Liverpoolin Mohamed Salah eilen illalla tuulettaessaan 4-2 maaliaan Unitedia vastaan. Vaikka kokonaistavoitteisiin ei päästy, niin tuntuuhan tämä nyt silti älyttömän hyvältä.