Klassikkoa pukkaa
Sensaatiomaisen alun jälkeen Suomi palasi tavallisten kuolevaisten joukkoon pelaamalla nihkeästi sekä Ranskaa ja Iso-Britanniaa vastaan ja lopulta häviämällä Saksalle. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi kohtaa Ruotsin miesten jääkiekon MM-kisojen puolivälierissä huomenna torstaina.
Vuosien saatossa Ruotsi on kohdattu useasti. Viimeisin ottelu määrittää lähtökohtaisesti tulevan vuoden niin sanotut ilkkumaoikeudet. Toki välillä voi aina kaivaa historiasta jonkun herkullisen hetken, jolla ikään kuin kumoaa viimeisimmän matsin tapahtumat.
- -95. Tämä on se mistä kaikki alkoi ja tähän myös usein palataan. Illan pikkutunteina. Silloin kun on vaikeaa. Tämä on valo tunnelin päässä. Voitto ruotsalaisuuden pyhätössä, Globenissa, ja vielä kisabiisin varastaminen siihen päälle. Lama taittui tällä samaisella hetkellä ja jokainen uskoi pienen tovin ajan menestyksekkääseen tulevaisuuteen.
- 6-5.
- (Hiljainen hetki) Kotikisat. Täysi katsomo. Se hallitsematon ilo ja riemu, kun Suomi siirtyi 1-5 johtoon. Se kylmä hiki, joka kohosi iholle, kun Ruotsi alkoi kiriä. Epäusko ja epätoivo ottelun jälkeen. Onko tällainen edes mahdollista. Kyllä on. Valo tunnelin päässä oli hetkeksi sammunut. (Hiljainen hetki)
- Tommy Salo ja kimpoileva kiekko. Tämä ei edes liity Suomen ja Ruotsin kohtaamiseen, mutta jollain tavalla silti kertoo kaiken oleellisen näiden maiden urheilusuhteesta. Suomi oli samaisena päivänä hävinnyt Salt Lake Cityn olympiakiekon puolivälierissä Kanadalle. Sen aiheuttama ikävä tunne hälveni kuitenkin nopeasti, kun kiekko kimposi Ruotsin Tommy Salon räpylästä maaliin ja Valko-Venäjä voitti Ruotsin. Niitä hidastuksia on tullut kelattua läpi useammankin kerran. Vahingonilo on pirullista ja pahaa. Mutta tällaisissa tilanteissa annan sillen pikkusormen.
- Bratislavan kevät. Tässä kohtaa vuoden -95 muistot olivat jo alkaneet haalentua. Vuosien saatossa oli pelattu useammissa finaaleissa. Aina oli tullut tappio. Muistan jo pohtineeni, voisiko vuoden -95 kulta jäädä ikään kuin kohtalon oikuksi. Poikkeukseksi, joka vahvistaa säännön. Nyt vastassa oli taas kerran se kaikista rakkain ja vihatuin: Ruotsi. Ruotsi taipui silloin 6-1. Torilla tavattiin. Itsetunto oli pelastettu useammaksi vuodeksi ja elämä hymyili.
Meneillään olevissa kisoissa on paljon tuttua. Slovakia. Jukka Jalonen. Joku nuori taituri, jota kaikki hehkuttavat. Antzakin löytyy maksukanavilta. Tällä kertaa Ruotsi kohdataan jo puolivälierissä. Kansallinen itsetunto punnitaan taas kerran. Uskon, että ottelusta tulee ikimuistoinen.