Korona-ajan puhdetöitä

Ajattelin pitkään, etten itse sortuisi siihen. Että kyllä minä nyt aina parempaa tekemistä keksin. Niin vain kuitenkin kävi, että parisen päivään sitten ryhdyin hommii. Ikkunan pesuun nimittäin. Karanteeni ajaa epätoivoisiin ratkaisuihin varsinkin, jos on joskus parisen kuukautta sitten buukannut itselleen pari ylimääräistä lomapäivää pääsiäisen jälkeen. Muistan mitä ajattelin silloin joskus. Että on ihanaa, kun on vähän ylimääräistä aikaa. Lähtisikö jonnekin pienelle lomamatkalle vai mökille. No nyt ei tarvitse pohtia, kun voi pestä ikkunat.

Ikkunoiden pesu on fyysisesti yllättävän kuormittavaa. Taloutemme miespuolinen henkilö oli lainannut tätä toimitusta varten akkukäyttöisen ikkunan kuivaajan (onko sille kapistukselle virallista nimeä?) sekä sellaisen hienon pesulastan. Nooh. Minä pesin ikkunat perinteiseen tyyliin rättiä ja sanomalehtipaperia käyttäen. Epätoivoinen hinkkaus ja pintojen tarkastelu on uuvuttavaa, mutta palkitsevaa puuhaa. Vielä odotellaan auringonpaistetta, joka paljastaisi kaikki ne lasiin jääneet hankaumat ja työn puutteellisen jäljen. Onneksi on pilvinen viikko.