Kutkutusta ilmassa

Valioliigan mestaruus on ratkennut Cityn hyväksi. Jääkiekon MM-kisat häämöttävät horisontissa 4.5 lähtien. Tärkeimpänä kuitenkin kaikista: jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin on 58 päivää aikaa. Alle kaksi kuukautta siis. Kelatkaa sitä.

Parisen viikkoa sitten ajelimme pikkuveljen kanssa mummolasta kotiin ja kävimme samalla läpi kisojen alkulohkoja. Kyllä on kiva, kun on kisakesä! Veli oli jo lyönyt vetoakin (maltillisesti toki) voittajasta. Aloin pohtia pitäisikö minunkin tehdä niin. Aion myöhemmin tehdä kattavamman postausten sarjan alkulohkoista ja ennustaa (huonolla menestyksellä) tapahtumien kulun. Hekumoikaamme kuitenkin vielä hetki itse tapahtumalla.

Minä aloitan usein valmistautumisen ostamalla jonkun kisalehden. Puhun nyt ihan perinteisistä paperisista julkaisuista, joita saa lukea ja plärätä. Niihin on myös nostalgista palata kisojen jälkeen ja huomata, kuinka pieleen jotkut ennakko-oletukset menivätkään. Näitä julkaisuja löytyy itseltäni edelleen vuodesta 1998 lähtien ja yksi osa valmistautumista on lukea kaikki vanhat lehdet läpi. Pääsee katsos kunnolla tunnelmaan.

Suurien urheilukisojen edellä mukavinta on usein se odotus. Kaikki on vielä edessä ja pelien määrä tuntuu loppumattomalta. Elämää ei ole kuviteltavissa kisojen jälkeen. Näitä kyseisiä jalkapallojuhlia on lisäksi sen verran harvoin, etteivät ne tunnu tusinatavaralta. Koko maailma katsoo ja elää mukana, kun ihan tavalliset miehet potkivat palloa kentällä. Vielä hetki saadaan odottaa. Mutta se odotus on siis virallisesti alkanut ainakin omalta osaltani.