Lämpö

Suomi  voitti torstai-iltana tiukan väännön jälkeen Kreikan 1-0. Teemu Pukki teki sen, mitä ennen ottelua rukoilin. Peli ei ollut kaunista ja hallinnasta ei voida puhua, sillä Huuhkajien oikeasti vaaralliset maalipaikat olivat vähissä. Erityisesti Robin Lodin sihti mietityttää. Kaikessa kuitenkin näkyi joukkueen panostus ja antautuminen peliin. Arajuuren eleet, Kamaran tinkimättömyys, Luken huudot pelikavereilleen. Se mitä ottelun jälkeen tapahtui, piirtyy mieleeni ikuisiksi ajoiksi.

Pimenevä syyskuinen ilta Tampereella. Peli on ohi ja ilma jo viilennyt, mutta ihmisistä huokuva lämpö tuntuu kotikatsomoon asti. Vaikka loppuvihellyksestä on aikaa, katsomo ei tyhjene. Huutomyrsky ja ilo on käsin kosketeltavaa. Joukkue saapuu yleisön eteen ja saa ansaitun hurmoksellisen suosionosoituksen. Markku ”Rive” Kanerva juoksee kentän poikki Pohjoiskaarteen eteen. Pikkutakin helmat hulmuavat ja kravatti heiluu. Yleisö mylvii ”Riven johdolla mennään kisoihin”. Markku ottaa hetkensä ja antaa sen jälkeen joukkueen jatkaa.

”Oi Suomi on” kaikuu tamperelaisen yön syövereissä. Hrádecký laulattaa joukkuetta ja yleisöä. Hurmos. Se on ainoa sana, jolla tätä voi kuvata. Huomenna mennään taas.