(Latu)rauhaa
Aah. Tämä nousee esille ihan joka vuosi. Tai siis silloin, kun on lunta. Milloin ovat mummot raivonneet lapsille laduilla, kun hiihtovauhti on näiden supereläkeläisten tahtiin liian hidas. Joskus taas virtaviivaiset spandex-asuiset tosikuntoilijat huitovat vapaalle tyylille lanatulla pätkällä sauvoillaan viattomia ihmisiä. Koin itsekin pelkoa parisen viikkoa sitten siirtyessäni Keskuspuiston kautta paikasta toiseen. Yhtäkkiä tajuan, että tutuille (kävely)-reiteille on ajettu ladut ja olo tuntuu lainsuojattomalta. Näppäränä ihmisenä löysin toki vaihtoehtoisen reitin puhelin karttasovelluksesta ja pääsin näin ollen pois hiihtäjien paheksuvien katseiden alta. Toisaalta, täytyykö tämän todella mennä näin? Siis, että oikeanlaisten reittien etsimiseen tarvitsee nettiyhteyden ja koko ajan mielessä on pelko siitä, että joku hyökkää kimppuun.
Tämä oli kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä ammattilaisladuilla tapahtuu. Viikonlopun Salpausselän kisoissa Venäjän Aleksandr Bolshunov huitaisi ja ajoi Suomen Joni Mäen päälle miesten viestihiihdon maalialueella. Mäen toiminnasta ja venäläisen raivon oikeutuksesta voi olla montaa mieltä, mutta mikään syy tuskin oikeuttaa pahoinpitelyyn. Voin toki ymmärtää voimakkaan kilpailuvietin ja ärtymyksen yhdistelmän, joka helposti aiheuttaa tunteiden purkauksia. Se kuitenkin hämmästyttää, ettei asiasta tullut Bolshunoville sen kummempia seuraamuksia. Ilmeisesti ladulla ja sen lähimaastoissa on eri säännöt kuin tavallisessa elämässä.
En itse henkilökohtaisesti pidä mistään talviurheilusta. Luistinten pukeminen ja suksien ja monojen kanssa kamppailu tuntuu niin työläältä. Hiki tulee jo ajatuksesta. Toki on hyvä myös paljastaa, etten omista kumpiakaan välineitä. Joka tapauksessa, olen enemmän ”pelkän” ulkoilun ystävä. Nautin kovasti natisevassa pakkaskelissä ja auringossa ulkoilusta. Toivon hartaasti, että kaikki voisivat harrastaa haluamiaan talviurheilulajeja ilman pelkoa raivosta tai äksyilystä. Ymmärrän, että esimerkiksi hiihtokausi on lyhyt ja ladut vielä lyhyempiä. Toisaalta luulisi, että mitä enemmän innokkaita hiihtäjiä ladulle löytyy, sitä enemmän niitä ajetaan ja pidetään yllä. Ollaan siis kaikki ihmisiksi. Myös laduilla.