Lohkon viimeiset pelit: mitä kaikkea voi vielä käydä
Alkuun haluan sanoa, etten voi uskoa miten nopeasti aika on mennyt. Vasta äsken istuin sohvalla jännityksestä kihisten, kun kisat alkoivat. Nyt on menty täyttä häkää eteenpäin jo yli viikko ja lohkojen viimeiset pelit ovat käsillä. Haluaisin pysäyttää ajankulun, koska haluaisin kisojen kestävän ikuisuuden. Samaan aikaan en malta odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ottelut ovat pääosin olleet hyviä ja tapahtumarikkaita. Ristiin pelaaminen ja yllättävät tulokset ovat taanneet sen, että suurin piirtein mikä vain on edelleen mahdollista. En malta odottaa.
A-lohko. Italia on jo selvittänyt tiensä jatkoon, mutta muuten tie on periaatteessa avoin sekä Walesille ja Sveitsille. Oma henkilökohtainen suosikkini noista kahdesta on Wales. Sekä Walesin että Sveitsin peliä leimaa ailahtelevaisuus ja maalipaikkojen tuhlailu. Maat voivat suurella todennäköisyydellä päätyä tasapisteisiin, ellei Wales mene ja yllätä voittamalla Italian. En jotenkin jaksa uskoa siihen.
B-lohko. Täällä lymyää oma rakas Suomemme. Avausottelun trauman ja ristiriitaisia tunteita herättäneen voiton jälkeen alkoi matemaattisten kaavojen laatiminen, jossa kaiken keskiössä oli se, minkälaisilla erilaisilla kuvioilla Huuhkajat voisi päätyä jatkopeleihin. Venäjätappion jälkeen moni asia mutkistui koska, Suomi kohtaa viimeisessä pelissä rankingin ykkösen ja jatkopaikan varmistaneen Belgian. Haastattelujen perusteella Belgia haluaa avittaa Tanskaa jatkoon, joten he hakevat ihan tosissaan voittoa Suomesta. Toki Huuhkajien Belgiavoitto on mahdollinen (kaikki on aina mahdollista), mutta kovin epätodennäköinen se on. Keskinäisissä otteluissa katsotaankin sitten maalieroja sun muuta. Katsotaan miten maanantai-illan ottelussa käy ja tehdään laskutoimituksia sitten sen jälkeen.
C-lohko. Tässä lohkossa jatkopaikan on varmistanut omaa sydäntäni lämmittänyt Hollanti. Sen peli on edelleen ajoittain sekavaa ainakin puolustuksen osalta, mutta en aio liiaksi kritisoida. On vaan niin kiva nähdä oranssipaidat tauon jälkeen mukana arvokisoissa. Ukraina on yllättänyt minut kovalla tasollaan ja se olisikin oman analyysini perusteella selkein jatkoon menijä. Pakko vielä erikseen mainita, että Itävallan kapteenin David Alaban pisteet nousivat omissa kirjoissani monella sadalla prosentilla, kun hän yritti estää ensimmäisessä ottelussa joukkuetoveriaan Marko Arnautovićia huutelemasta rasistisia törkeyksiä Pohjois-Makedonialaisille albaanitaustaisille pelaajille. Juuri noin kuuluu toimia: estä ja kouluta ystävääsi olemaan parempi ihminen. Valitettavasti en jaksa uskoa, että Arnautović oppi tilanteesta yhtään mitään.
D-lohko. Täällä on vielä kaikki auki, mutta Tsekillä ja Englannilla on etulyöntiasema. Ne kohtaavat myös lohkon päätöskierroksella toisensa. Kroatia on alisuorittanut ja uskallan väittää, että sen tie voi jopa päättyä alkulohkoon, ellei se lado Skotlantia vastaa maaleja liukuhihnalta ja Tsekki-Englanti peli päättyy selvästi jommankumman voittoon. Jossain takaraivossani lymyää epäilyksiä Englannin peliä kohtaan. Olisin niin halunnut ja toivonut, että nämä olisivat heidän kisansa, mutta saamaton ja ehkä jopa jollain tavalla iloton puurtaminen pelaaminen ei lupaa hyvää. Harry Kane on ollut kadoksissa jo kahden pelin ajan. Huhuu.
E-lohko. Lohkon kärjessä on yllättäen Ruotsi. Tai yllättäen ja yllättäen, vain minulle tämä taitaa olla yllätys. Ruotsin peli on ollut tylsää ja puuduttavaa, mutta niin vain se on napsinut pisteitä molemmista peleistä. Espanja taas on ollut hiukan surullinen seurattava. Näihin kisoihin lähdettiin suurin odotuksin, mutta karkelot saattavat päättyä jo alkulohkoon. Ei se syöttöjen määrä vaan laatu ja mihin ne johtavat.
F-lohko. Etukäteen kisojen kovin lohko, se kuoleman lohko. Vouhkasin Ranskan ja Portugalin puolesta ensimmäisten pelien jälkeen, mutta jouduin kääntämään kelkkaani. Ihan tavallisia kuolevaisia nekin ovat ja myös Saksa ja Unkari ovat ilmoittautuneet mukaan näihin kisoihin. Uskallan väittää, että tässä lohkossa on vielä ihan kaikki mahdollista.
Dominanssia: Italia, Italia, Italia. Ainoa, joka on selvästi ja varmasti vakuuttanut kahdessa ensimmäisessä pelissä. Jännittävää nähdä, mitä sille tapahtuu, kun se kohtaa jonkun oikeasti vaikean vastuksen.
Yllätys: Ukraina ja Ruotsi. Miten nuo sinikeltaiset värit aiheuttavatkin minussa ärsytyksen tunteita aina vaan. En voi kuitenkaan kieltää, etteivätkö molemmat joukkueet ole pelanneet hienosti tässä turnauksessa. Molemmat omalla tyylillään: Ukraina rohkeasti vastahyökkäyksiin syöksyen ja Ruotsi puolustuslinjaan liimautuen. Tulosta on tullut molemmilla tavoilla.
Yllätyspettymys: Kroatia oli viime MM-kisojen hopeajoukkue. Nyt tuntuu, että se on vain hölkkäilemässä viheriöllä. Missä on se rohkea ja fyysinen tiimi, jonka hyökkäykset ovat aina vaarallisia.
Sydänkäpy: Voisin vastata kaikkea mahdollista, mutta sanotaan nyt vain, että Suomi. Sydämeni värähtää, joka kerran kun pohdimme Suomen jatkomahdollisuuksia tai pelaajia tai Riveä haastatellaan. Ne ovat siellä ihan oikeasti. Kisoissa. Ja ne pelaavat ja analysoivat peliä siinä missä muutkin. En ehkä vielä ihan oikeasti silti käsitä, että olemme mukana tässä sirkuksessa, mutta elän siitä huolimatta täysillä jokaisen hetken. Tämä on ihanaa. Toivon täydellistä onnistumista Belgia-peliin.
Hetki, jota ei unohda koskaan: Christian Eriksen sai tahdistimen ja pääsi sairaalasta. Jalkapalloura on suurella todennäköisyydellä loppu, mutta elämä on edessä. Se on kaikista tärkeintä.
Tiesittekö, että: Unkarissa ei ole koronaa. Ainakin Unkari-Ranska-pelin vellovasta yleisömassasta päätellen maa on vapaa viruksesta kaikkinensa. Ihan kylmää ajatella, kuinka kädetön UEFA taas kerran on yhden itsevaltiaan eli tässä tapauksessa Viktor Orbánin järjettömyyksien edessä. Millä perusteella katsomot on saatu ottaa täyteen. Edes Venäjällä, kaikkien sumutusten kotimaassa, ei ollut noin paljon yleisöä. Kaikella tavalla vastuutonta touhua, mutta mitään muuta ei voi näemmä odottaa UEFA:lta ja Unkarin pääministeriltä.