Mikään ei ole niin kuin ennen

Eilen se tapahtui. Se minkä ei pitänyt olla mahdollista. Yli 80 vuoden odotus päättyi ja Suomi selvitti tiensä jalkapallon arvoturnaukseen. Päällimmäisenä mielessä on:

• Kiitollisuus. Ihanaa, että saan olla elossa ja paikalla kokemassa tämän. Ukkini ja Vaarini olivat varmaan olleet ihan yhtä innoissaan tästä.
• Anteeksipyyntö Jasse Tuomiselle. Paljon olen sinua haukkunut. Sanonut saamattomaksi ja manannut jo ennen peliä. Lupaan lopettaa tämän. Pahoittelut ikävistä sanoistani. Kaikki on unohdettu.
• Tunnemyrsky. Arajuuren olemus kiteytti minusta tämän parhaiten. Mies oli jossain itkun ja naurun, ilon ja pohjattoman melankolian välimaastossa. Niin paljon tuli täyttymystä, ettei sitä oikein vielä edes osaa käsitellä.
• Rive. Usein se mitä etsii on siinä silmien edessä. Rive on se juuri oikea. Kauan haettiin osaamista ja johtajaa ulkomailta. Ei Rive varmaan olisi edes aiemmin pystynyt onnistumaan. Nyt oli kaikki kohdallaan: Taivaan kappaleet, pelaajat ja aika.
• Uusi aika. Pitkään ajateltiin, ettei tämä vain ole mahdollista. Uskon ja toivon, että tämä on vain alkua. Eilen kylvettiin siemen jollekin uudelle ja upealle.