Miltä jännitys tuntuu
Minä olen jännittäjä. Jännitän ja mietin ennakolta monenlaisia tilanteita. Esiintymisiä, tuntemattomien ihmisten kohtaamisia ja uusia tilanteita. Turvallisen, mutta silti ehkä suurimman jännityksen tunteen aiheuttavat urheilukilpailut. Kerron pari esimerkkiä.
Jalkapallo. MM-kisat. Ratkaisupeli suosikkijoukkueen kannalta. Jännityksen tunne saattaa iskeä yllättäen jo aiempina päivinä. Tuleva peli nousee mieleen ja mahasta ottaa. Tavallaan kivalla tavalla, mutta ei sittenkään. Tuntuu inhottavalta, olen ärtynyt ja tunne voimistuu ennen peliä. Mietin aina, että jos pelaajat kestävät pelata pelin, niin minun täytyy katsojana kestää katsoa se. Loogista eikö juu. Pelin aikana elän vahvasti mukana. Huudan ja kiroilen. En ole mukavaa seuraa. Muuten kyllä olen kiva, mutta en tällaisten pelien aikana. En pysty rentoutumaan, ennen kuin loppuvihellys on tullut. Senkin jälkeen syke on pitkään korkealla.
Jääkiekko. MM-kisat tai olympialaiset. Tunne on jollain tavalla henkilökohtaisempi. Mietin ennakkoon, kuinka paljon iloisempia me kaikki olisimme, jos voitto tulisi. Kuinka kiva olisi mennä töihin. Kuinka kiva olisi laittaa hehkutusviestiä veljelle. Tämä on huono. Ei saa ajatella tulevaa. Pitää elää hetkessä. Mindfulness, carpe diem ja kaikkea muuta. Pelin aikana on vaikea keskittyä. Tapahtumat tuntuvat liian todellisilta. Nyt se tapahtuu eikä voi enää haaveilla. Selostajan ääni alkaa yleensä ärsyttää jo aikaisessa vaiheessa. Onko sen pakko hehkuttaa noin paljon? Liika hehkutus on kuin itseään toteuttava ennustus. Tappio tulee, jos hehkuttaa liikaa. Pitää hehkuttaa sopivasti. Viimeiset kymmenen minuuttia on vaikeimmat tilanteesta riippumatta. Suljen korvani tai laitan television äänettömälle. Siirryn katsomaan ottelua joko siristetyillä silmillä, sormien välistä tai sitten peilin kautta vessan puolelle. Ajattelen näin suojelevani itseäni. Pystyn reagoimaan hiukan viiveellä siihen mitä tapahtuu.
Kyllä penkkiurheilu on hieno laji. Ojat ja allikot, huiput ja kirkkaimmat valokeilat. Kaikki on koettu ja tullaan kokemaan. Yhden asian sanon vielä. En koskaan, ikinä, lopeta uskoa voittoon. Vaikka välillä vähän haukunkin niitä omia suosikkeja. Niin silti. Uskon voittoon.