Mitä jäljelle jää
Tuntuu kuin Venäjän kisoissa puhaltaisi myrskytuuli. Suuria puita kaatuu, mutta vielä siellä seisoo metsikköä parin sinnikkään lehti- ja havupuun verran. Joitakin palmupuita heiluu myös huojuen. Tätä kirjoittaessani tiensä jatkoon ovat selvittäneet Ranska, Uruguay, Venäjä, Kroatia ja Brasilia.
Pidetäänpä pieni hiljainen hetki Argentiinalle, Espanjalle ja Portugalille. Noin. Sitten voidaan vielä vähän herkistellä miettimällä Messin punaista partaa ja Ronaldon geelitukkaa sekä nivusiin asti nostettuja shortseja. Niitä ei välttämättä enää koskaan nähdä MM-kisoissa.
Eniten järkytti kuitenkin Espanjan häviö ja monesta eri syystä. Miten voi olla, ettei saa maalia tehtyä, vaikka pitää palloa ihan pirusti ja syötötkin napsahtavat koko ajan joukkuetovereille. Espanja saa syyttää itseään. Ehkä tuollaisen nopean neppailupalloilun aika on ohi. Myös kisojen alkuun sijoittuneet valmentajasotkut vaikuttivat varmasti. Sitten De Gea. En lähde laittamaan häviötä hänen piikkiinsä, koska kyseessä on kuitenkin yksi tämän hetken parhaista maalivahdeista. Hän ei kuitenkaan missään kohtaa päässyt omalle tasolleen. Katsoin lyhyen pätkän Andrés Iniestan haastattelua ottelun jälkeen. Tyhjä ja lasittunut katse. Liian kosteat silmät. Tuntuu pahalta, mutta niihin tunnelmiin päättyi yhden legendan maajoukkueura. Adiós ja hyvää reissua Kiinaan!
Venäjän voitto tuli sitkeän puolustamisen ja mukana roikkumisen seurauksena. Kotijoukkueen voimaa ei koskaan kannata aliarvioida ja yleisön tuki voi viedä pitkälle. Sen vuoksi olen iloinen, että Kroatia meni jatkoon, vaikka Tanskalle olisin muuten suonut menestystä. Uskon ja toivon, että Kroatia lopettaa Venäjän pyristelyt. Syyt ovat ihan täyttä politiikkaa, mutta en vain halua nähdä Putinin kireää naamaa ja sitä yltiöisänmaallista paatosta, jos joukkue tästä vielä eteenpäin menee. Kulissien takana tapahtuu koko ajan sen verran kauheuksia, ettei Venäjän voittokulun soisi enää tästä jatkuvan.
Maalivahdeista vielä sen verran, että eilinen Kroatia-Tanska-peli oli heidän näytöstään. Kasper Schmeichelin otteet olivat jotain ihan maagista. Isä-Peter katsomossa huutamassa toi mukaan vielä sen historian havinaa-elementin. Kasperin pelastukset melkein riittivät, mutta kun Kroatian Danijel Subašićin onnistui rankkukisassa, niin Tanska joutui taipumaan. Tanskalaisten ei silti kannata liikaa surra tappiota, sillä se tuli hyvin kunniakkaasti ja taistellen.
Sitten vielä sananen Brasilian pelistä Meksikoa vastaan. Ehdotan Firminoa ensi kerralla joko aloituskentälliseen tai sitten jo aikaisemmassa vaiheessa mukaan peliin. Tuo Neymarin näytteleminen taas saa koko ajan yhä suuremmat mittasuhteet. Hän on toki pelaaja, jota rikotaan varmasti eniten näissä kisoissa. Toisaalta hänen ylireagointinsa suorastaan kutsuu haastamaan ja härnäämään. Videointi paljastaa aina ne kauheat ylilyönnit, kierimiset, pyörimiset ja tekoitkut. Olin jo hetken tänään varma, että jotain vakavaa oli ihan OIKEASTI sattunut, kun Neymar kieri kuin riivattuna. Nauhalta sen sitten näki. Meksikon Layúnin asetteli kevyesti jalkansa pohja edellä Neymarin nilkan päälle, ihan kuin kiusallaan. Voi sitä tuskaisen kierimisen ja rimpuilun määrää. Neymarin korviin tämä tuskin kantautuu, mutta sanon sen silti: Lopeta itku ja ala ihan oikeasti pelaamaan.