Miten tähän tulisi suhtautua?

Huuhkajat hävisivät sunnuntain vierasottelun Unkaria vastaan 2-0. Kansojen liiga päättyi kahteen tappioon. Huuma vaihtui ikävään, krapulan kaltaiseen olotilaan. Joku ahdistaa, mutta vaikea sanoa, että mikä. Kannattajana voin nyt valita, kuinka aion tätä käsitellä.

1. Masennus. Ei tästä tule mitään. Ei ole koskaan aiemminkaan tullut. Tappioputki alkoi eikä sille näy loppua. Rivelution oli vain uni ja nyt ollaan takaisin todellisuudessa. Myyn pelipaitani ja jatkossa seuraan vain lätkää. Tai ei. Lopetan urheilun seuraamisen kokonaan.
2. Kaikki on täydellistä ja mahtavaa. Suomen peli on parasta mahdollista. Nyt osui kohdalle vain kaksi huono-onnista päivää. Pukki on jumala ja Rive Jeesus.
3. Kaikki on mahdollista. Se saatiin, mitä lähdettiin hakemaan. Keväällä alkavat karsinnat ja sitten on taas tosipelien aika. Peli kehittyy koko ajan ja tappioistakin voi oppia, jos ne osataan hyödyntää. Luotan Huuhkajiin.

Kerron teille tarinan. Työkaverillani on autovaikeuksia. Auto ei toimi ja välillä sen joutuu viemään korjaamolle. Työkaveri kertoi, että nyt häntä pelottaa liikkua autolla. ”Entäs jos se jättää tienposkeen”. ”Turha lähteä mihinkään, kun se kuitenkin menee rikki jossain vaiheessa”.

Nyt ollaan elämän suurien kysymysten äärellä. Jos tuohon ajatusleikkiin lähtee, niin laita saman tien arkun kansi kiinni ja pyydä heittämään multaa päälle. Asiat ovat auki, koska mitä vain voi tapahtua. Hyvää ja pahaa. Oli lopputulema mikä tahansa, niin se odotusaika sujuu leppoisammin, jos uskoo siihen hyvään. Mauno Koivistokin sanoi jotain tämän kaltaista joskus, mutta paljon paremmin.

”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Tähän ajatukseen päätän tämän syksyn Huuhkaja-puinnin (ellei tule vielä myöhemmin jotain uutta sanottavaa). Vastaus otsikon kysymykseen siis on: luottavaisin mielin.