Musiikkia korvilleni
Musiikilla on ihmeellinen voima. Yksi kappale saattaa tuoda muistoja mieleen, joiden olemassa olosta ei edes välttämättä ollut kovin tietoinen. Vähän samaan tapaan kuin urheilukilpailut yhdistävät katsojiaan, niin myös musiikki yhdistää kuulijoitaan. Entäpäs jos vielä yhdistetään nämä kaksi asiaa: musiikki ja urheilu.
On olemassa tiettyjä kappaleita, jotka tuovat automaattisesti mieleen tietyt urheilumuistot. Kun ne biisit on kerran yhdistänyt tiettyihin kisoihin, ei niistä ikinä enää pääse eroon. Huomion arvoista on se, ettei kyse välttämättä ole niin sanotuista virallisista kisabiiseistä. Joitakin poikkeuksiakin toki löytyy, mutta lähtökohtaisesti urheilun kannalta voimallisimmat kappaleet on tehty alun perin jotakin muuta tarkoitusta varten. Käyn nyt tässä läpi joitakin esimerkkejä omasta historiasta.
Tom Jones: If I only knew. 95. Ei tarvitse sanoa muuta. Sanon silti. Tämä kappale soi ylen lähetyksissä ko. kisojen aikana. Loppu on historiaa. On jännittävää huomata, että osaan kyseisen biisin edelleen ulkoa, vaikka en varsinaisesti ole koskaan edes kuunnellut Tomppaa. Muistelen myös (älkää korjatko, jos olen väärässä), että Tompan levy nousi listaykköseksi maailmanmestaruuden jälkeen. Den glider in on se selvä kisabiisi. Tämä oli sellainen yllättäjä. Ei taida Tomppa edes tietää, että on tällaisen kiekkobiisin äänenä.
The Lightning Seeds: Three Lions. Nyt joku sanoo, että häh. Korjataanpa kappale muotoon Football’s Coming Home niin sitten alkaa ehkä joku muukin muistaa. En itse edes muistanut, että kyseessä oli varsinainen fudisbiisi (pikkuveli muistutti), vaikka siitä tässä niin selvästi lauletaan. Tähän kappaleeseen tiivistyy jotain sellaista 90-luvun brittipopin melankoliaa, jota on usein myös suomalaisessa musiikissa. Uskoa on, uhoakin, mutta voittoa ei ikinä tule. Ei tullut tuolloinkaan 96 Euroopan-mestaruuskisoissa. Tämä oli siis Englannin virallinen kisabiisi silloin. Häviö tuli semifinaaleissa Saksalle. Ilmeisesti sama biisi oli uudestaan kisabiisinä myös 98 mm-kisoissa, eikä sielläkään käynyt hyvin. Mutta kun tämä biisi alkaa soimaan, niin aina tulee pieni uskon kipinä ihmiseen. Minullakin on paljon toiveita Englannin suhteen ensi kesänä, muuta niistä lisää joku toinen kerta.
Massive Attack: Angel. Tämä kappale soi Adidaksen mainoksessa jokaisen kisalähetyksen aluksi vuoden 1998 jalkapallon mm-kisoissa. Biisi on hypnoottinen. Olisi hienoa sanoa, että olin kiinnostunut Massive Attackista jo alkuvaiheen tuotannon kohdalla. En ollut, vaan tämä mainos sai kiinnostumaan. Vieläkin kun kuuntelen kappaletta, muista missä kohtaa mainosta Alessando del Piero potkaisee palloon.
Ricky Martin: La Copa de la Vida. Tämä menee samaan tunnemyrskyyn, joita 1998 mm-kisat aiheuttivat. Kisat olivat siis upeat, mutta päättyivät pahimmalla mahdollisella tavalla eli Ranskan voittoon. Tämä Rickyn kappale aiheuttaa kuitenkin edelleen käsittämätöntä innostusta. Kun tämä soi, ei voi olla tanssimatta. Ostin Rickyn koko espanjankielisen levyn. Sanaakaan en ymmärtänyt, mutta sillä ei ollut niin väliä. Fiilis oli tärkein.
J. Karjalainen: Keihäänkärki. En muista missä miesten jääkiekkokisoissa tämä kappale alun perin soitettiin jonkun hävityn pelin jälkeen. Kauhistuttaa ajatella, että tätä on soitettu itseasiassa useammissakin kisoissa. Niin monet kisat ovat menneet pieleen ja päättyneet pettymykseen, jota ei ihmismieli voi käsittää. Sen takia musiikki puhuu ihmisen puolesta:
Poika, poloinen, kovin on tutun oloinen
Kädessä keihäs ja keihäässä katkennut pää
(tässä kohtaa kuvaruudussa näkyy hidastettua mustavalkokuvaa Suomen kiekkomiehistä, pää alhaalla, katse jäässä, tappion hetkellä)
Ei saanut hän saalista, vaan kauaksi maalista
(itku tulee väkisin, kun puhutaan maalista. Se on niin konkreettista)
viskasi keihään ja keihäästä katkesi pää
Mä löysin vanhaa rautaa
Sun keihäänkärkes kukaties
Joku päivä onni kääntyy
Usko siihen metsämies
(taustalla näkynyt koko ajan pätkiä leijonien peleistä. Ei mennyt kaikki kohdalleen. Tappio on tosiasia. Mutta joku päivä onni kääntyy. Itku jatkuu edelleen)