Naisen paikka
Kilpavarustelu on alkanut. Siltä tuntuu, kun katselee Viasatin ja C Moren juuri julkistettuja jalkapallolähetysten asiantuntijakokoonpanoja. Viasat näyttää muun muassa Englannin Valioliigan pelit ja C Morelta taas saadaan seurata esimerkiksi Mestareiden liigaa.
Instagramissa silmiin osunut mainoskuva C Moren uudesta tiimistä näytti ensi alkuun Dressmannin mainokselta. On rennosti seisovia miehiä, on täydellisesti istuvia pukuja, on poseerausilmeet ja hymyt, yksi käsi taskussa tai sitten ei, hiukset ojennuksessa tai sitten ei hiuksia. Upeita miehiä ei siinä mitään. Asiantuntevia ihmisiä ja alansa ammattilaisia. Ile Uusivuori ei tosin ole profiloitunut urheilutoimittajaksi vaikka Rion olympialaisissa Ylen tiimiin kuuluikin. En silti epäile, etteikö hän tästä pestistään selviytyisi kunnialla.
Viasatilla taas luotetaan tuttuun ja toimivaan. Keke tekee paluun, sillä luohan se nyt aina mukavaa jännitettä, kun Valioliigaa kommentoi ihan aito englantilainen. Pasi, Mika ja Ville jatkavat. Supliikki ja rautaisen tietämyksen omaava porukka, jonka kemia toimii.
Tunnelmaa ja tuttuutta luodaan lempinimillä. On Keke, Miklu, Mikkis, Ile, Peetu, Vänä ja niin edelleen. Rentoa naurua sisäpiirin vitseille. Katsomossa oikein toivoo, että voisi olla osa tuota porukkaa. En todellakaan väitä, ettenkö nauttisi näistä lähetyksistä ja niiden annista. Sitä analyysiä ja spekulaatiota on ihana seurata ja kuunnella. Kaikilla on vankka tietämys aiheesta ja kokemusta vaikka muille jakaa.
Silti mieleen hiipii ajatus, että missä ovat naiset. Kotona hellan ja nyrkin välissä. Hoitamassa lapsia. Meikkaamassa. Ei tarvitse ajatella näin mustavalkoisestikaan. Yhtä kaikki, naisia ei tässä yhtälössä näy tai kuulu.
Helsingin Sanomissa oli juuri hyvä urheilutoimituksen juttu Marianne Miettisestä. Hän on Suomen alle 18- ja alle 19-vuotiainen tyttöjen maajoukkuevalmentaja, joka on päässyt myös mukaan kommentoimaan ja selostamaan jalkapallon arvoturnauksia ja Mestareiden liigaa. Jalkapallon MM-kisoissa Ylellä oli kisastudiossa mukana urheilutoimittaja Petra Manner. Tähän nämä nimet kuitenkin pitkälti jäävät. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta jalkapallojournalismin ja -pelilähetysten maailmassa naiset ovat hyvin näkymättömiä.
En tarkoita, että naisia tai ketään muitakaan perinteisen jalkapallomaailman ulkopuolisia edustajia pitäisi väkipakolla raahata kisastudioihin. Tuo maailma kuitenkin helposti maalataan sellaiseksi maskuliinisen kaverihengen ja poikien juttujen keskittymäksi, ettei siellä ole tilaa kenellekään, joka ei tuohon muottiin mahdu. Miten tähän maailmaan ja keskusteluun pääsee osalliseksi? Täytyykö olla yksi pojista ja nauraa röhähdellen Mourinhon selityksille tai Arsenalin epäonnelle? Minä haluan mukaan isojen poikien leikkeihin.